Päivi Pietari

Suuri huoli lasta odottavista perheistä

2011-12-09T12:11:00.001+02:00

Lasta odottava perhe on uudessa haastavassa elämäntilanteessa ja tarvitsee siinä parhaan mahdollisen tuen ja seurannan. Tästä on helppo olla yksimielisiä. Turun äitiysneuvoloissa tämä on turvattu koulutettujen äitiyshuollon osaajien toimesta tähän asti.

Vuoden 2012 alusta ollaan siirtymässä kahden sektorin malliin, terveydenhoitaja/kätilö ottaa vastuulleen niin äidit kuin myös lapset. Saattaa kuulostaa ihanteelliselta, että ihminen kulkee perheen mukana raskausajan ja alle kouluikäisten lasten kehitysajan. Ihanteellista, mutta ei järkevää.

Kätilökoulutuksen saanut ammattilainen on 4,5 vuodessa saanut erikoisosaamisen raskauden ja synnytyksen hoitoon. Nelivuotinen terveydenhoitajakoulutus antaa valmiuden kaikenikäisten terveydenhuoltoon. Tällöin äitiyshuollon osaaminen on vääjäämättä suppeampaa.

Nyt on herännyt ammattilaisten keskuudessa suuri huoli palvelun laadun heikkenemisestä ja tästä pitäisi kaikkien turkulaisten olla huolissaan.

Nyt äitiysneuvoloissa th-kätilöllä on äitejä n.100/vuosi ja valtakunnallinen suosituskin asiakasmääristä on, että pitäisi olla 80/vuosi, jotta riittävä ammattitaito säilyy. Turun uudessa mallissa määrä putoaa puoleen molemmissa sektoreissa eli noin 40 äitiin ja 200 lapseen. Hirvensalossa asiakasmäärät voivat jäädä jopa 25-30/ vuosi. Herättääkö tämä luottamusta?

Molempien neuvoloiden ammattilaisten osaaminen ja kokemus halutaan vajaakäyttöön ja väkisin ottamaan vastuulleen toinen sektori, johon luonnollisesti tarvitaan koulutusta ja uusia välineitä toteuttaa työtä. Aikaa siirtymiseen on 1,5 kuukautta ja edelleenkin on epäselvää toteutuksesta, koulutuksesta ja laitehankinnoista. Tietävätkö asiakkaat uusista neuvolajärjestelyistä?

Itse toimin sairaalakätilönä riskiraskaana olevien osastolla ja jaan Turun neuvoloista kantautuneen huolen. Uhkana tässä uudessa mallissa on äitiyspoliklinikan kuormittuminen entisestään kun äitejä lähetetään herkemmin jatkotutkimuksiin.

Päättäjien pitäisi myös havahtua ymmärtämään mallin vaikutukset niin palvelun laatuun, kustannuksiin kuin myös lastensuojelullisiin näkökulmiin.

Heinäkuussa 2010 voimaan astuneen neuvola-asetuksen henki on, että neuvolatyöntekijöiden tekemien kotikäyntien lisäyksellä löydettäisiin tukea vaativat perheet ja näin varhaisella puuttumisella voitaisiin ennaltaehkäistä huostaanottoja. Tässä neuvolaväen useammat silmäparit ovat todella hyödyksi.

Päivi Pietari, kätilö

Turun Sanomat 19.11.2011

U-sairaala umpikujassa

2010-08-12T18:29:00.004+03:00

Olisiko aika yleisesti hyväksyä tosiasia, että TYKS:n U-sairaalarakennus on todellakin tullut tiensä päähän ja rakennuksen toiminnalle tulee pian löytää korvaavia tiloja. Sairaanhoitopiirin entinen johtaja Aki Linden totesi helmikuussa 2010, että U-sairaalan yli 40-vuotinen taival on lopussa, rakennus hajoaa käsiin ja on niin huonokuntoinen ettei nähnyt kannattavana sen korjausta. Rakennuksessa vuonna 2002 teetetyssä taloteknisessä selvityksessä on todettu, ettei tilaa tulisi käyttää enää kymmenen vuoden kuluttua. Nyt on luopumisen aika käsillä.

Rakennus ei vastaa enää millään tavoin nykyaikaisen erikoissairaanhoidon vaatimuksia ja tämä on todettu jo vuosien ajan hoito- ja laitoshenkilökunnan taholta. Putkirikkoja on viikoittain ja niiden aiheuttamat kosteusvauriot ovat sairastuttaneet talon rakenteet erilaisin home- ja sienikasvustoin. Johto vakuuttaa, että potilasturvallisuus ei ole uhattuna. Mutta entä vuodesta toiseen rakennuksessa työskentelevät hoito- ja laitoshenkilökunta, miten mahtaa olla heidän terveyden ja hyvinvoinnin laita?

Kuuma ja kostea kesä on ollut monelle mieluinen. U-sairaalan osastoilla on niin potilaat kuin henkilökunta kärsineet korkeissa lämpötiloissa ilman ilmastointia, sisälämpötilojen ollessa päivästä toiseen +25-30 astetta. Vaativaa hoitotyötä on näistä piinaavista olosuhteista huolimatta tehty. Hoito- ja laitoshenkilöstö on tuskaisen kuumuuden lisäksi enenevässä määrin kärsinyt erilaisista hengitystieoireista, lähes jokaisella pitkään talossa työskenneellä on vuosien altistumisen seurauksena jatkuvaa nuhaa ja yskää, päänsärkyä, silmien ärsytystä, limaisuutta vaikeuttaen nukkumista, äänen madaltumista ym.oireita. Flussaoireilun pitkittyessä kehittyy herkästi poskiontelo- ym.hengitystieinfektioita ja monelle on puhjennut infektioastma. Sairaslomien kustannukset eivät ole vähäisiä ja sijaisreservin vähyys on yleisesti tiedossa. Tilanne on muuttunut kestämättömäksi.

U-sairaalassa toimii monia erilaisia osastoja mm. kaikki synnytys- ja lastenosastot. Nyt tarvitaan poliittisilta päättäjiltä vastuunkantoa, rohkeita ratkaisuja ja yhteistä tahtoa U-sairaalan alasajamiseksi ja korvaavien tilojen löytämiseksi pian ennenkuin henkilökunta sairastuu pysyvästi rakennuksen lailla.

Päivi Pietari
Kätilö

Julkaistu Turun Sanomien mielipidepalstalla 14.8.2010 kuvan kera otsikolla: U-sairaalan tilat vaarantavat työntekijöiden terveyden.

Lautturissa esiopetus jatkuu

2010-05-27T13:56:00.005+03:00

Kaupungin säästöpaineet pelästyttivät jälleen Lautturinkadun päiväkodin. Uhkana oli lakkauttaa esiopetus Lautturista ja keskittää se Honkaistentien päiväkotiin. Lapset olisivat joutuneet ensin vuodeksi siirtymään toiseen päiväkotiin kunnes sitten taas vuoden päästä siirtyvät kouluun. Ehdotus olisi velvoittanut myös yhden lastentarhanopettajan siirtoa ryhmän mukana. Esiopetuksen siirto koulun yhteyteen olisi vielä ollutkin ymmärrettävissä, se olisi tukenut jatkuvuutta siirtymisessä päiväkodista kouluun. Mutta Hirvensalon kouluissa kun ei oppilaillekaan tahdo tiloja olla riittävästi, saati sitten esikoululaisille.

Meidän vanhempien mielestä ei ollut millään lailla perusteltua siirtää lapsiamme tutusta ympäristöstä, tuttujen lasten ja aikuisten luota uuteen ympäristöön vain vuodeksi. Laadimme kannaoton, jonka toimitimme päättävälle taholle. Saimme julkisuutta asiallemme. Vanhemmat olivat aktiivisia puolustaessaan lapsiaan.
Aktiivisuutemme palkittiin ja esiopetus Lautturissa jatkuu.

Tervetuloa juhlimaan tätä kanssamme Lautturin kesätempaukseen 1.6.2010.

Lautturin vanhempainyhdistyksen pj.
Päivi Pietari

Kirjoitus julkaistu toukokuun Maininki-lehdessä

Kannanotto Lautturin päiväkodin esikoululaisten puolesta

2010-03-05T16:54:00.005+02:00

Haluamme ilmaista kantamme Varhaiskasvatuspalveluiden Keskusta-Hirvensalon palvelualueen suunnitelmiin ja valmisteluihin keskittää esiopetustoimintaa.

Lautturinkadun päiväkodin esiopetusryhmä on suunniteltu siirtää ensi syksynä Honkaistentien päiväkotiin ja siirtoa on perusteltu tilojen käytön tehostamisella niin, että päivähoitopaikkoja ja -tiloja vapautuu pienemmille lapsille.

Me Lautturinkadun päiväkotilasten vanhemmat EMME HYVÄKSY sitä, että tulevat esiopetusikäiset lapsemme siirretään vuodeksi toiseen päiväkotiin esiopetukseen vaan vaadimme, että esiopetus tullaan järjestämään Lautturinkadun päiväkodissa 10.8.2010 alkaen.

Ehdotus kohtelee räikeän epätasa-arvoisesti ja epäoikeudenmukaisesti Lautturinkadun päiväkodin tulevia esikoululaisia ja heidän perheitään.

Lapsillamme on päivähoito-oikeus myönnetty oppivelvollisuusikään asti. (PhL 1.luku 2§).

Päivähoitolain 1.luvun 2a§ mukaan päivähoidon tulee omalta osaltaan tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa ja lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö.

PhL:n 1.luvun 6§:n mukaan päivähoidon tulee terveydellisiltä ja muilta olosuhteilta olla lapselle ja lapsen hoidolle ja kasvatukselle sopiva.

PhL:n 2.luvun 11a§:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat ja muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän päivähoitopaikan..., ja että lapsi voi olla päivähoidossa siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetuslaissa tarkoitettuna oppivelvollisena perusopetukseen. /.../ Päivähoitoa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan lapsen vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa.

11b§:n mukaan päivähoitoa järjestettäessä tulee huolehtia, että päivähoidossa olevilla lapsilla on mahdollisuus osallistua (EI PAKKO) esiopetukseen.

Vanhempien harkinnassa on valinta siitä osallistuuko lapsi esiopetukseen.

Lautturinkadun päiväkodin ensisyksyn mahdollisia esikoululaisia on tulossa omasta päiväkodista 7 kokopäiväistä lasta. Tämä on sallittu minimimäärä, joka esiopettajaa kohden on päivähoitolain asetuksessa säädetty. Lautturin esikouluryhmä voi kasvaa vielä, kunnes muista päiväkodeista sekä alueen yksityisistä päiväkodeista, missä esiopetusta ei järjestetä, selviää haettavat esikoulupaikat. Tiedossa on, että yksityisistä päiväkodeista ollaan hakemassa Lautturiin esikouluun, joten määrä tulee kasvamaan. Huomionarvoista on myös, että syksyllä kouluun lähtevät 15 nykyistä esikoululaista luovuttavat paikkoja jo melkoisesti pienemmille lapsille.

Mikä on se lisäarvo mitä ajatellaan saavutettavan sillä, että lapset, joista monet ovat olleet Lautturin päiväkotilapsia jopa viiden vuoden ajan, nyt hyötyisivät toiseen päiväkotiin siirtymisestä vuotta ennen koulun alkamista?

Päiväkodin ja koulun välillä syntyvässä nivelkohdassa tiedetään lapsella olevan kriittinen paikka, jossa esiopetuksella voidaan tätä helpottaa. Nyt Lautturinkadun päiväkotilapsia ajatellaan voitavan kuormittaa lisää ylimääräisellä siirrolla vuodeksi uusiin tiloihin ja ympäristöön, uusien lasten ja hoitoväen kanssa.

Koko perheelle tilanne on kuormittava, myös vanhemmat ovat luoneet tärkeitä suhteita toisiin vanhempiin ja hoitoväkeen ja nämä ollaan nyt katkaisemassa. Lautturissa on pitkät perinteet vanhempien ja hoitoväen hyvälle yhteistyölle ja -toiminnalle, joka on erittäin aktiivista.

Ymmärrämme, että suunnitelmissa on siirtää ryhmän mukana yksi tuttu hoitaja sopeuttamaan tilannetta, mutta ei ole ajateltu miten siirto vaikuttaa lapsiin pitkäkestoisten ja tuttujen kaveri- ja hoitajasuhteiden katkeamisella ja luopumisella tutuista hoitotiloista, ympäristöstä ja turvallisista päiväkotirutiineista.

Vapaaehtoisesti esiopettajissa ei ole halukkuutta siirtyä toiseen päiväkotiin, minkä ymmärrämme hyvin. Lautturin laadukas esiopetus, jolle on jo viskarivaiheessa luotu tukeva pohja, on pitkäjänteisen kasvatustyön seuraus ja sitä kiitellään saaren kouluissa arvostavasti. Osoittaa varhaiskasvatuksen johdolta huonoa henkilöstöpolitiikkaa, jos tämä ollaan nyt katkaisemassa ja siirtämässä lyhytnäköisesti yhden vuoden vähäisen lapsimäärän, mutta lakisääteisesti sallitun lapsimäärän, vuoksi henkilökuntaa toiseen päiväkotiin. Onko yhden lastentarhaopettajan siirrolla saatava rahallinen hyöty todella kaiken tämän arvoista?

Tilanne olisi hyväksyttävämpi, jos esikoululaiset siirtyisivät tulevan koulun tiloihin, missä jatkuvuus on turvattu. Jatkuvuus päiväkodin ja koulun nivelkohdassa on ollut tärkeänä ajatuksena varhaiskasvatuksen siirtämisessä peruspalvelutoimesta opetustoimeen. Lähes kaikki tulevista esikoululaisista on todennäköisesti hakeutumassa Wäinö Aaltosen kouluun, mistä tiedetään, ettei siellä ole tarjota tiloja esikoulun käyttöön kun osa nykyisistäkin oppilaista tekee koulutyötä parakeissa.

Vuonna 2005 syntyneistä lapsista tulee Lautturiin vuonna 2011 muodostumaan puolestaan 13 lapsen esikouluryhmä, joka onkin sitten esiopettajalle sallittu maksimimäärä, joten silloin voidaan nähdä esikouluopetus taasen tehokkaana ja siitä saatava rahallinen hyöty kaupungillekin edullisena.

0-6-vuotiaat lapset eivät Hirvensalon alueelta lopu 2016 vuoteen tehdyn väestöennusteenkaan mukaan. Kaikkia alueen päiväkoteja tullaan tarvitsemaan ja jonottajiakin päiväkoteihin vielä riittää.

Meidän vanhempien mielestä esikoulun keskittämisehdotuksella Lautturinkadun päiväkotia ollaan ajojahtimaisesti ajamassa alas. Meitä ei pystytä vakuuttamaan vuoden 2011 aloittavien esikoululaisten mahdollisuudesta saada esikouluopetus taasen Lautturissa, jos tämä ehdotus toteutuu.

Vaadimme, että huonosti valmisteltu ja perusteeton esikoululaisten keskittämissuunnitelmaehdotus Lautturinkadun esikoululaisten osalta ensi vuodeksi hylätään. Jos näin ei tehdä, esikouluopetus ei ole pakollista ja vanhemmat voivat ratkaista tilanteen olla ottamatta vastaan oman lapsen edun vastaista esiopetuspaikkaa.

Lautturinkadun päiväkodin lasten vanhempien ja hoitoväen puolesta

Lautturin vanhempainyhdistyksen pj.

Päivi Pietari

Sijaishuollossa lapsen etu on tärkein

2010-03-03T11:34:00.002+02:00

Peruspalvelulautakunta teki 17.2.2010 päätöksen sijaishuollon kehittämisen aloittamisesta. Turku on muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna sijaishuollossaan laitospainotteinen, n.70% huostaanotetuista lapsista on laitoshoidossa ja vain n.30% perhehoidossa. Siitä ollaan yleisesti samaa mieltä, että suuntaus on saatava kääntymään perhehoitoa lisääväksi. Kotkassa on saatu hyviä tuloksia sijaishuollossa, viiden vuoden aikana perhehoitoa on saatu lisättyä 71% :iin.

Turussa perhehoitoa on nyt päätetty lisätä seuraavan kolmen vuoden kuluessa 20% vaiheittain. Rakennemuutos tarvitsee aikaa ja rauhallista harkintaa, jotta muutosprosessi saadaan hallitusti toteutettua. Tässä vaiheessa ei ole missään nimessä perusteltua luopua omista hyvistä ja laadukkaista lastenkodeista. Päätökseen kirjattiin, että omia lastenkoteja ei lakkauteta. Lautakunta tekee jatkossakin omia tilojaan koskevat ratkaisut.

Me sosialidemokraatit halusimme päätökseen kirjattavaksi, että muutosta ei toteuteta uusilla ostopalveluilla vaan omia lastenkoteja hyödyntäen mikäli perhehoitoa ei saada suunnitellusti lisättyä, ja että ostetuista laitospaikoista luovutaan yhtälailla vaiheittain.

Huostaanotot ovat lisääntyneet vuonna 2009 ja vastaanottopaikat ovat olleet ylikuormitettuja. Suunta on saatava taittumaan. Päätös sisältää vastaanottopaikkojen lisäämisen, jotta mahdollisimman monelta huostaanotolta vältyttäisiin. Tämä edellyttää tukea lapselle ja perheelle sekä riittävää erityishenkilöstöä turvaamaan tarvittava tuki.

Viime laman seurauksena ennaltaehkäiseviä lastensuojelun keinoja karsittiin kovalla kädellä. Nyt tämä halutaan välttää ja lapsiperheiden koti- ja perhepalveluita on lisätty ja lisätään. Tämä on hyvä kehityssuunta.

Toivottavasti yhteinen hyvä tahto sitouttaa niin päättäjät, johdon kuin henkilöstön tähän hallittuun muutosprosessiin, jossa lapsen etu on tärkein.

Päivi Pietari
Turun peruspalvelulautakunnan jäsen

Lautturin päiväkodin tulevaisuus

2009-05-27T13:50:00.004+03:00

Lautturinkadun päiväkoti sai jymy-yllätyksenä 60-vuotislahjaksi lakkautusuhan. Tästä me lasten vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta saimme lukea 24.5. paikallislehdestä.

Kaupunginhallitukselle toimitetussa toimitiloja kartoittavassa selvityksessä ehdotettiin Hirvensalosta Lautturinkadun päiväkodin myymistä. Selvityksessä tuotiin harhaanjohtavasti esille, että Haarlan koulun käyttöaste olisi 67% ja annetaan ymmärtää, että Haarlan päiväkodissa saattaa olla lisäkapasiteettia päivähoidon käyttöön. Tämä tieto on väärä. Saaren kaikki päiväkodit ovat käyttöasteeltaan 100% ja lapsia on jonossa.

Perusteluna ehdotukselle on myös, että päiväkodin tilat ovat vanhat peruskorjauskuntoiset ja käyttöön epäkäytännölliset. Tilakartoittajan näkemys asiasta on kovin yksipuolinen.

Rakennuksessa toimivat ihmiset voivat hyvin. Parempaa piha-aluetta lasten ulkoleikkialueena on vaikea löytää. Päiväkotimme on niin lasten, vanhempien kuin hoitoväen mielestä ilmapiiriltään lämminhenkinen, kodikas, viihtyisä, luonnon kunnioittamiseen opettava sekä inhimillisesti kustannustehokas, jolla on kauaskantoiset vaikutukset lastemme tulevaisuuteen.

Mistä Hirvensalosta olisi osoittaa korvaavat tilat? Kuka haluaa tontin? Saaren pohjoisosasta vietiin jo koulu ja nyt ollaan viemässä päiväkoti. Ehdotuksen takana on vain lyhytnäköinen rahallisen hyödyn tavoittelu lasten kustannuksella. Me emme ehdotusta hyväksy ja taistelutahtomme päiväkotimme puolesta on vahva.

Vietämme tänään avoimia ovia päiväkodilla klo 15-17. Tervetuloa!

Lautturin perheiden ja henkilökunnan puolesta

Päivi Pietari
Lautturin vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja

Järjestimme mielenosoituksen 25.5. kaupunginhallituksen kokousta ennen kävelykadulla. Sitä uutisoitiin monissa tiedotusvälineissä, mm. Turku-tv:ssä, alueuutisissa.
Eilisessä Turun Sanomissa olimme etusivun kuvallamme näyttävästi esillä. Tässä kuvia mielenosoituksestamme.

Uusia tuulia uuden vuoden myötä...

2009-01-29T19:46:00.005+02:00

Maanantaina 26.1. 2009 valtuuston kokouksessa minut valittiin virallisesti Turussa vuoden alusta muodostetun uuden peruspalvelulautakunnan varsinaiseksi jäseneksi. Olimme eilen keskiviikkona ensimmäisessä koulutuksessa ja ensi viikolla on jo lautakunnan ensimmäinen kokoontuminen uudella kokoonpanolla. Paikka oli se mihin halusin politiikkaan mukaan lähdettyäni.

Nyt on aika kääriä hihat ja aloittaa työ turkulaisten hyvinvoinnin hyväksi.

Kiitos luottamuksesta äänestäjilleni!

2008-10-28T23:48:00.008+02:00

Olo on vaalituloksen jälkeen ollut iloisen hämmentynyt. En osannut odottaa tällaista määrää ääniä. Kiitän kaikkia luottamuksenosoituksia. Tosissani olen lähtenyt mukaan tekemään Turusta lapsiystävällisempää, perheet ja heidän elämäntilanteensa paremmin huomioon ottavaa Turkua.

Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, yhteisvastuullisuus ja vapaus valita ovat tärkeinä pitämiäni arvoja, joiden pohjalta lähden niin sydämellä kuin arkijärjellä tekemään päätöksiä ja omia poliittisia mielipiteitä muodostamaan, parhaaseen mahdolliseen tietämykseen tietysti nojaten.

Kuulin tänään neuvolassa 5-vuotiaan kanssa tarkastuksessa olessani terveydenhoitajalta, että Turkuun oltaisiin saatu neljä perhetyöntekijää myös niiden perheiden käyttöön, jotka eivät ole lastensuojelun piirissä. Tämä on oikea suunta, mutta paljon parannettavaa on vielä. Palvelu on maksullista ja miten neljä perhetyöntekijää riittää Turun kokoiseen kaupunkiin? Ennaltaehkäisevää kehitystyötä on tehtävä, jotta lapsiperheille järjestyy apua kriisin hetkellä. Välittömästi saatu tilapäinen apu on paras keino turvata perheen jaksaminen ja sillä on merkitystä kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnille ja näin kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Pyrin myös vaikuttamaan vahvasti julkisen terveydenhuollon kehittämiseen laadukkaaksi ja kokonaisvaltaisesti ihmisen ja hänen elämänpiirinsä huomioon ottavaksi, jokaiselle henkilökohtaisia räätälöityjä ratkaisuja tekeväksi. Tällä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Ikäihmisten hoito ja hoiva, omaishoito ja neuvolatoiminnan kehittäminen on sydämen asianani.

Toimin niin, että jatkossakin Turussa voi valita elämäntilanteeseen sopivan asumisratkaisun ja vaihtoehtoja on tarjolla. Kaavoitusta suunnitellaan ihmisen -ei rahan- ehdoilla, ja luonto- ja maisema-arvot on huomioitava. Lapsiystävällinen kaavoitus on hyväksi meille kaikille.

Olen toiminut Turun luonnonsuojeluyhdistyksessä 90-luvulla aktiivisesti ja ympäristöarvot ovat tärkeitä päätöksenteossani. Ilmastomuutos pakottaa meitä enenevssä määrin vaikuttamaan poliittisella ohjauksella ihmisten arkisiin valintoihin, tässä joukkoliikenteen kehittäminen kaikille houkuttelevaksi on tärkeää.

Kultuurivuosi 2011 on Turulle upea mahdollisuus ja siihen on satsattava. Kulttuuri monimuotoisuudessaan on elämän rikkaus.

Pitämällä huolta toisistamme ja ympäristöstä saamme kustannushyötyä nyt ja tulevaisuudessa ja mikä tärkeintä enenevästi inhimillistä hyötyä. Talouden tasapainotukseen voi löytyä keinoja myös investoimalla uusien järjestelmien kehittämiseen eikä vain syytämällä rahaa vanhoihin rakenteisiin.

Rakentavaa yhteistyötä haluan tehdä, että huomisen Turku huolehtii hyvinvoinnistasi ja luo turvallista arkea meille kaikille.

Päivi Pietari

Hyvinvointia huomisen Turkuun

2008-09-30T19:16:00.004+03:00

Kuntalaissa kunnan keskeisenä tehtävänä on pyrkimys edistää asukkaidensa hyvinvointia. Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista tarvittaessa. Kansalaiset ovat ensisijaisesti valmiita sijoittamaan verovaroja terveys- ja sosiaalipalveluihin, ja niitä halutaan kehittää. Peruspalvelut koetaan kuitenkin riittämättömiksi, apua ajoissa ei saada, palvelut ovat hajallaan ja asiakas saa sukkuloida niiden välillä. Palveluihin ollaan tyytymättömiä ja henkilökunta uupuu työtaakan alle. Haasteita riittää.

Lähes jatkuva taloudellinen kasvu viime vuosina ei ole kasvattanut kansalaisten hyvinvointia. Esimerkkinä Turussa ovat mm. lastensuojeluilmoitusten räjähdysmäinen lisääntyminen. Viime vuonna tehtiin 4879 lastensuojeluilmoitusta, jotka koskivat 3142 lasta ja tänä vuonna ollaan tekemässä uutta ennätystä. Kuitenkaan vain murto-osaa perheistä voidaan auttaa, mutta vasta silloin kun ongelmat ovat hälyttäviä. Mikä tässä nykyisessä yhtälössä mättää? Miten tähän on päädytty ja mikä olisi ratkaisu hyvinvoivaan Turkuun?

Vuodesta 1993 lähtien hyvinvointivastuu siirtyi kunnille ja kunnat saivat sen myötä myös rahoitusvastuun. Vastuu toiminnan sisällöstä kunnissa on hajautettu kehysbudjetoinnin myötä hallintokuntiin. Hyvinvointipalvelut muuttuivat kulutusmenoiksi. Kunnista on tullut terveys- ja sosiaalipolitiikan yrittäjiä. Lama ei ole siis yksistään selitysmalli asialle vaikka järjestelmän muutokseen se on lisännyt syvyyttä. Palveluiden kehittämisvastuu ei ole siirtynyt valtiolta muiden vastuiden myötä. Hallinnon kehittämiseen on syydetty voimavaroja, mutta ei palveluiden suunnan ja sisällön kehittämiseen. Hyvinvointiin ei ole investoitu.

Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kunnista puuttuu myös hyvinvointiosaamista. Hyvä talous- ja palvelujohtaminen voi olla huonoa hyvinvointijohtamista. Talouteen keskityttäessä ongelma- ja häiriösuuntautuneisuus on helpommin hallittavissa kuin panostaminen ennaltaehkäisyyn. Ongelman esiintyessä, keskitytään sen hoitamiseen. Ei mietitä mihin investoimalla voitaisiin ongelma välttää. Kunnat sinnittelevät lakivelvoitteissaan ja syytävät rahaa vanhaan järjestelmään, joka ei toimi riittävästi ja hyöty on vähäistä. Tämä voi johtaa lopulta hallitsemattomaan tilanteeseen. Ne joilla on rahaa valitsevat yksityiset palvelut. Nykymeno yrittää vähentää pahoinvointia, kun enemmän pitäisi tukea hyvinvointia ja ihmisten elämänhallintaa.

Terveydenhoitohenkilöstöllä on laaja-alainen koulutus ja ammattitaito ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, mitä tulisi enemmän hyödyntää hyvinvointijohtamisessa. Lääkäreiden rinnalla on räätäleitä, jotka osaisivat tehdä ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin mittatilaustyönä ratkaisuja. Jotain tästä kertoo, että Tampereen apulaispormestareista kolme on sairaanhoitajia.

Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja perheiden hyvinvoinnista. Meillä on loistava neuvolaverkosto ja sen hyödyntämiseen hyvinvoinnin keskuksena kunnan tulee tulevaisuudessa investoida. Toiminta-ajatus tulee uudistaa niin, että hyvinvointiin opittaisiin jo perheessä, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Tarkoitus ei ole lisätä terveydenhoitajan työtä vaan jakaa sitä ja lisätä yhteistyötä verkostoituneessa moniammatillisessa tiimissä, jossa olisivat mukana myös neuvolalääkäri, sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä ja psykologi. Näin huomioitaisiin koko perhe ja psykososiaalista tukea voitaisiin antaa terveystarkastusten ohella.

Hyvinvointineuvola, jota Stakesin tutkimusten perusteella on lähdetty kokeilemaan esim. Tampereella, Lahdessa ja Espoossa, toimii perhekeskeisyyden ajatuksella. Perhe on tärkein lapsen kehitysympäristö. Hyvinvointineuvolassa huolehditaan sekä äidin että isän hyvinvoinnista, parisuhteesta, vanhemmuudesta jo raskaus- ja pikkulapsiaikana niin kotikäynneillä, vertaistukiryhmillä kuin mielenterveyden tukemisella ja näin vahvistamalla perhettä kokonaisuutena. Lähipalvelut turvaamalla saadaan perheet osallisiksi alueellisista yhteisöistä, joita vahvistamalla vähennetään terveys- ja sosiaalitoimen asiakkaaksi hakeutumista. Lapset voivat hyvin, jos me aikuiset rakennamme heille hyvinvointia. Se hyvinvointi kantaa elinkaaren päähän asti.

Hyvinvointineuvolat on saatava Turkuun. Kuntalaisten hyvinvointiin on investoitava seuraavalla valtuustokaudella. Hyvinvointineuvola-ajatusta voitaisiin laajentaa koskemaan myös ikääntyviä. Ikäihmisten neuvola, terveys- ja elämäntilanne kartoituksineen, olisi myös ennaltaehkäisevästi kehittämisen arvoinen asia. Hyvinvointineuvolat toisivat inhimillistä ja taloudellista hyötyä.

Päivi Pietari
Kätilö, erikoissairaanhoitaja
Arjen asiantuntija
- kahden päiväkoti-ikäisen ja kahden koululaisen äiti

Huomisen Turku huolehtii hyvinvoinnistasi lapsena ja vanhempana
-ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen.

Lapsiperheiden pitää saada tukea kriisin hetkellä

2008-07-31T10:45:00.005+03:00

Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Olemme eläneet viimeisen vuosikymmenen talouskasvun aikaa, samanaikaisesti perheiden perusturvaa ei ole saatu lamaa edeltävälle tasolle. Perhepalvelut ajettiin säästösyistä alas laman myötä.

Lapsiperhe ei ole saanut lastenhoito- ja kodinhoitoapua perheen ajauduttua kriisiin vanhemman uupumisen, sairastumisen tai elämäntilanteen kuormittavuuden vuoksi. Perheet menettivät kodinhoitopalvelut käytännössä kokonaan samalla kun neuvolakäyntejä on vähennetty, kouluterveydenhuoltoa on supistettu, päiväkoti- ja kouluryhmiä on kasvatettu ja sijoitettu isompiin yksiköihin. Lääninhallituksen selvityksen mukaan valtaosassa kunnissa ei olla suositusten mukaisella tasolla perhepalveluiden määrässä ja sisällössä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on kunnilla ja kuntapäättäjillä.

Tosiasia on Stakesin tutkimusten mukaan, että peruspalveluiden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin välillä on selvä yhteys. Mielenterveysongelmat niin aikuisväestön kuin nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet, erityisopetusta vaativien lasten määrä samoin kun lasten huostaanottojen määrä ovat kasvanut. Arvot ovat koventuneet ja yleinen pahoinvointi jota ilmenee kaikissa yhteiskunnan kerroksissa on lisääntynyt.

Turussa hälytyskellojen pitäisi soida nyt viimeistään kun lastensuojeluilmoitukset ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet niin että tähän mennessä ilmoituksia on tullut samassa määrin kun koko viime vuonna yhteensä. Viime vuonna ilmoituksia tehtiin 4879, jotka kohdistuivat 3142 lapseen. Muutoinkin ilmoitusten määrä on vuodesta 2002 kasvanut huimaa vauhtia vuosittain. Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki, joka osaltaan on madaltanut kynnystä ilmoitusten tekoon. Valitettavasti vain murto-osa ilmoituksista johtaa toimiin. Jokainen ilmoitus kertoo kuitenkin perheiden hädästä.

Olemme mieheni kanssa kokeneet uupumuksen ja sairastumisen. Neljän pienen lapsen vanhempina, ilman lähisukulaisten tuomaa turvaverkkoa on vain pitänyt selviytyä toistemme varassa vaikka voimavarat ovat olleet toisinaan vähissä. Olen myös työssäni kätilönä seurannut lapsiperheiden elämää läheltä ja olen hyvin tietoinen perheiden pahoinvoinnista. Kun apua haetaan on ylitetty jo iso kynnys. Mahdollisimman varhainen apu on parasta ennaltaehkäisyä. Kriisi ei syvene ja noidankehä saadaan katkaistua.

Turkuun kaivataan lisää perhetyöntekijöitä, jotka kartoittavat kotikäynnillä kaikkien apua tarvitsevien perheiden tarpeet. Näihin tarpeisiin tulisi vastata mahdollisimman nopeasti. Kaikki perheet tarvitsevat apua tasapuolisesti ei vain yksinhuoltajat kuten Turun viime kauden talousohjelmassa on ensisijaisesti määritelty. Usein toivottu apu on konkreettista lasten- tai kodinhoitoapua. Näin autetaan perhettä itse löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen usein tilapäisissä kriisitilanteissa.

Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista kriisitilanteen yllättäessä. Lasten ja perheiden hätään on halua vastata, mutta keinoja ja resursseja ei tunnu olevan. On kyse arvovalinnoista. Päivähoito ja sen joustavuus on tärkeä perheiden tuki. Sosialidemokraattien ajama ilmainen päivähoito olisi merkittävä kädenojennus lapsiperheille, jotka muutenkin tuskailevat kohonneiden elinkustannusten kanssa. Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt selvästi suhteessa muuhun väestöön lamavuosista.

Jos kunnan omia kodinhoitajia ei riitä lapsiperheisiin, kunta voisi solmia yhteistyösopimuksia kotipalveluja tuottavien yritysten kanssa. Kunta valitsisi ja valvoisi laadukkaat palveluntarjoajat ja hoitaisi työnantajavelvollisuudet perheen puolesta. Näin apua saataisiin heti kun sitä kipeimmin tarvitaan.

Myös kolmannen sektorin järjestöt tarjoavat tukea lapsiperheille, hyviä esimerkkejä ovat MLL:n lastenhoitopalvelu, Äimä ry:n vertaistukiryhmä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille ja Pelastakaa lapset ry:n tukihenkilötoiminta. Seurakunta tekee toki myös tärkeää tukityötä lapsiperheiden kanssa. Yhteistyötä lastensuojelujärjestöjen kanssa tulisi kunnan enemmän hyödyntää tuettaessa perheiden hyvinvointia.

Tarvitaan poliittista tahtoa lapsiperheiden pahoinvoinnin huolestuttavan kehityskulun katkaisemiseksi. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä vanhemmille. Hyvinvointiyhteiskunnalla on vastuu lapsiperheiden perusturvasta.

Päivi Pietari
Kätilö
Turku

Julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla sunnuntaina 3.8. 2008.

Akkujen latausta aurinkoenergialla

2008-07-29T13:36:00.009+03:00

Heinäkuun viimeisiä päiviä on vietetty kesäisessä auringonlämmössä. Mansikoita ja jätskiä on syöty. Lapset ovat saaneet vihdoin uida meressä sydämensä kyllyydestä ja hauskaa on ollut. Ruotsinlaivojen aiheuttama imu ja aallot jaksavat aina riemastuttaa. Kumpa vain vesi pysyisi puhtaana sinilevästä...

Kesä on lapsiperheessä todellista akkujen latausta, vaikka töissä täytyy vanhempien käydäkin. Koululaisten pitkä loma toki aiheuttaa päänvaivaa mietittäessä hoitojärjestelyitä. Meillä ei täällä Turussa lähisukulasia ole, joten kesällä kun päästään viettämään pidempiä aikoja pois kotoa Papan luona sukumökillä Lahdessa, vanhemmatkin saavat hengähtää vetovastuusta. Koululaiset viettivätkin pari viikoa siellä juhannuksesta käytyään ensin jalkapalloleirillä, NMKY:n päiväleirillä Harvan saaressa ja partioleirillä. Kesäkuu saatiin näin hienosti sujumaan.

Itse olin keskiaikamarkkinoilla näyttelemässä kesäkuun viimeisen viikon. Pitkä keväinen harjoitusrupeama huipentui elämyksellisiin markkinapäiviin. Porvariämmän rooli ei aluksi oikein demarihengenheimolaista lämmittänyt, mutta jo vain sitä taasen löytyi palava hopeasepän vaimo itsestäni, joka piti palopuheita sahtituvalla porvareiden ja etenkin porvarinaisten puolesta. Että kaikkeen sitä kesäharrastuksen myötä voi joutua. Hauskaahan meillä taasen oli, vaikka kuusituntinen näytelmäurakka neljänä päivänä peräkkäin jalkoja ja äänihuulia koetteli. 4-vuotias poikanikin melkoisen tarmokkaasti selvisi koitoksesta jo toisena vuonna peräkkäin. Itselleni tämä oli neljäs vuosi ja koukuun tähän hommaan tahtoo jäädä kiinni, sellainen energialataus se kaikesta huolimatta on. Upeaa porukkaa koko keskiaikamarkkina -näyttelijäkunta kuin myös ohjaajamme, avustajat ja koko kulttuurikeskuksen väki. Ensi vuonna taasen toivottavasti nähdään porttona tai porvarina, samapa tuo!

Heinäkuu itseltäni meni töiden merkeissä, mieheni viettäessä lasten kanssa lomaa. Ja kun miehen loma loppui, minä aloitin loman. Lasten kannalta tämä järjestely on hyväksi, mutta kyllä perheenä olisi yhteistäkin lomaa mukava viettää. Järjestelyjä täytyy vaan toisinaan tehdä lasten ehdoilla. Alakoululaisille yksinäiset pitkät päivät ei ole hyväksi. Pojilla tuppaa päivät helposti kulumaan tietokoneen ja pleikkarin parissa, jos ei ikäviä rajoittajia ole mailla ja halmeilla. Onneksi viime viikolla saatiin 15-vuotias serkkupoika tyttöystävänsä kanssa töihin meille hoitamaan lapsia ja järjestämään ohjelmaa. Nuoret tienasivat vähän kesärahaa ja opettelivat vastuunottoa. Minä pääsin mattoja pesemään.

Mukava viikko meillä oli muutenkin. Pitkänmatkalaisille piti esitellä Turun seudun nähtävyyksiä. Linna, Tuomiokirkko ja Aboa Vetus tuli katsastettua ja seikkailupuisto tietenkin, se on lapsiperheen kohokohta. Muumimaailmassa tietysti käytiin ja siellä en ilman nuoria olisi selvinnytkään kun mukana omien 3- ja 4-vuotiaiden lisäksi oli tuttavaperheen 4- ja 5-vuotiaat. Nauvon Olavinpäivämarkkinoilla tuli poikettua lauantaina, Kroopin kilta eli keskiaika- näyttelijöiden oma yhdistys oli kutsuttu sinne pitämään keskiaikaista tunnelmaa yllä. Iltavesperissä kirkossa hiljennyttiin illan lopuksi.

Nyt pengotaan kaappeja turhasta rojusta, jota jostain kumman syystä kertyy aina vaan lisää. Lapset valitsevat leluista poisannettavat, katsotaan jos loppukesästä päästäisiin kirpputorille niitä myymään. Saataisiin kokoon vähän ylimääräistä rahaa ja päästäisiin Tampereelle Särkänniemeen koko porukka kesän päätteeksi...

Ladataan nyt akkuja aurinkoenergialla niin syksyllä virtaa täynnä jaksetaan taasen arjen pyörteeseen sukeltaa...

Äitiyden ihanuutta ja kurjuutta

2008-05-11T23:13:00.007+03:00

Satuin autossa ajaessani kuuntelemaan Ylen Taustapeili ohjelmaa viime torstaina. Siinä toimittaja haastatteli Väestöliiton tuoreen julkaisun tekijää. Kirjan aiheena on Äidin kielletyt tunteet. Kirjaan oli koottu äitien omia kertomuksia kielletyistä tunteista. Itse äitinä aihe kuullosti niin tutulta, mutta sallimattomalta. Äitiyden myytit ovat kirjoittamattomia. Odotukset ovat kovin ruusuisia, lapsen saatuaan ajatellaan, ettei paljon minkään asian tarvitse muuttua, toiset suunnittelevat väitöskirjojen tekemisestä siinä sivussa ym. vähemmänkin vaativaa. Jos saa helpon lapsen, ei sitä ihan kaikesta entisestä tarvitse luopua...Julkinen äitiyden kuva on usein kaukana todellisuudesta.

Äitiyteen kuuluu myös riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet olennaisesti. Täydellistä äitiyttä ei ole. Äiti tuntee välillä raivoa, vihaa, väsymystä, mutta oletuksena on äiti jaksaa loputtomasti rakastaa lastaan, on erehtymätön, aina jaksava ja sitkeä vaikka esim. kodin ulkopuoliset tilanteet lapsen kanssa ovat usein stressaavia. Kuvaavaa oli kun perjantaina istuin päiväkodin äitienpäiväkahvilla, eräs äiti tuskaili voiko mennä lasten kanssa kauppaan ollenkaan kun olivat päivän päätteeksi ulkoiltuaan melkoisen likaisia naamaltaan ja vaatteiltaan. Totesin armahtavaisesti, etten minä ainakaan toisten lapsien puhtausastetta arvioi, ja kyllä enemmän huolestuttaa lasten puolesta, jos aina ollaan vaan siistejä ja puhtaita. Riittävän hyvä vanhemmuus on riittävää!

Äitien yksinäisyys tuli kertomuksissa yllättävästi myös esille ja yllättävästä näkökulmasta. Naimisissa ja parisuhteessa elävät kokivat olevansa yksinäisempiä kuin yksinhuoltajat. Stereotyyppisesti ajatellaan, että parisuhteessa kumppanilta saa tukea ja apua. Näinollen ympäristö olettaa, että kyllä te pärjäätte hyvin kun teitä on kaksi eikä tarjota apua. Itse olen tähän valitettavasti törmännyt. Yleistä nykyään on, että tukiverkko perheillä on hajallaan. Sukulaiset ovat kaukana ja ystäväperheetkin elävät usein samaa elämänvaihetta. Naapuruston tuttavallisuus on kohteliasta tervehtimistä, lähempiä kontakteja kavahdetaan. Perhe saattaa olla kovinkin eristäytynyt ja vanhemmat toistensa varassa.

Neuvola olisi luonteva paikka puhua edes tuntemuksistaan, mutta useinkaan lapsen tarkastuksen yhteydessä ei haluta avautua perheen sisäisistä asioista. Toisaalta keskustelutukea varmasti olisi saatavilla, mutta konkreettisen avun saanti eli koti- ja lastenhoitoapua ei saa tänäpäivänä valitettavasti ennenkuin ollaan lastensuojelun asiakas ja sitä kavahdetaan leimautumisen ja huostaanoton pelossa. Jokin on pahasti pielessä lapsiperheiden kohdalla, sosiaaliturvassamme on läpimenevä aukko. Ennaltaehkäisevässä mielessä perheitä tulisi auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Perheiden hädästä kertoo mielestäni Turussa viime vuonna tehdyt lähes 5000 lastensuojeluilmoitusta. Lapsiperheiden kotiapu on ajettu laman myötä alas, tähän on saatava muutos. Hälytyskellojen pitäisi soida.

Yhteisöllisyys on mielestäni nykyään olematonta jo lapsuuteni talkoohenkisyyteen verrattuna, saati mitä se on ollut vanhempieni lapsuudessa kun kummeiksikin valittiin naapureita. Tämä on surullinen kehityskulku, mutta todellisuutta. Yksityisyyden kunnioitus on mennyt liian pitkälle. Se on johtanut välinpitämättömyyteen.

Äitienpäivää on taasen juhlittu mukavassa kevätsäässä ja yhteenkuuluvaisuuden tunteessa. Omat lapset ilahduttivat äidin aamua hykerryttävän ihanilla korteilla ja lahjoilla. Leppoisaa päivää vietettiin yhdessä syömässä käyden, puistossa leikkien ja "löntystellen". Lapset ovat rakastettavia, mutta eivät aina niin ihania kun ollettaa saattaa niinkuin ei äidit ja isätkään jaksa olla aina ihania vastuullisia vanhempia. Lapset vaativat vastuullista huolenpitoa, mutta antavat elämäntäyteistä tavallista arkea ja juhlaa.

Hyvää äitienpäivän jälkeistä elämää kaikille!
Välitetään toisistamme ja rakennetaan turvattua hyvää arkea.

Lupaus on pidettävä

2008-05-10T13:32:00.004+03:00

Olimme vanhimman poikani, joka pian täyttää 10 vuotta ja 15-vuotiaan kummipoikani kanssa Roomassa viikon, tutustuen Italialaiseen elämänmenoon. Olin luvannut pojalleni, niinkuin olen luvannut muillekin lapsilleni, että 10-vuotis lahjaksi saa ulkomaan matkan. Suurperhettä kun ei ulkomaille viedä kovin usein näillä palkoilla. Kummipojan syntymäpäivä- ja rippikoululahja tuli näin myös sopivasti kuitattua. Halusin tarjota heille elämyksen, josta jäisi mukavia muistoja, nykyajan lapsilla kun tuntuu olevan jo tarpeeksi kaikkea muuta.

Lupaus oli nyt lunastettava ja matkasimme kohti kesäistä Roomaa, jonka kauskantoista historiaa ja ylenpalttista kulttuuria hengästyneinä ihmettelimme ja ihailimme, tai ainakin minä ihailin. Ja jossa jäätelöä maistelimme sovitusti aina kun siihen tuli tilaisuus.

Pojat olivat mukavaa matkaseuraa, mitä nyt esimurkku ja murkku voivat olla, vähän hiljaisen sorttisia ja suunnitelmien mukaan ilman suurempia mielenilmaisuja perässä kulkevia. Vaikka fanipaidat ja muu asusterekvisiitta kiinnosti enemmän kuin Forum Romanumin antiikkimiljöö, Colosseum ja Pietarinkirkko, nähtävyydet tuli katsastettua ja varmasti muistoja jäi myöhemminkin elämässä muisteltavaksi. Ehkäpä historiantunnillakin jotain Euroopan historiasta avautuu paremmin. Ajattelen, että matkan anti on paljon parempaa pääomaa pojille, kuin toivottu pleikkaripeli tai suosikkiyhtyeen uusin levy, niitäkään liiemmälti väheksymättä.

Lupaus tuli pidettyä. Samalla haluan kiittää Turun jäsenäänestyksessä minua äänestäneille, sain paikan kunnallisvaaliehdokkaana ensi syksyn vaaleihin. Jatkossakin haluan antaa lupauksia, joihin voin vastata.

Turvattu hyvä arki kaikille -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen.

Ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2008

2008-04-15T00:02:00.001+03:00

Olen tuore demari. Liityin puolueeseen 20.2.2008. Eero Heinäluoman jättäessä puheenjohtajuuden ansiokkaasti tunsin raikkaan tuulahduksen SDP:ssä ja ajattelin että nyt on aika astua kentälle. Muutoksen tuulet puhaltavat -toivottavasti. Demarius on verissä, vaarini Paavo oli sitä vahvasti ja hänen tyttärensä kummitätini Sirpa on Tampereen kaupunginvaltuutettu.

Yhteisvastuullisuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus ovat vahvasti olleet aina myös minun arvojani. Hyvinvointivaltio on upea saavutus ja sen antamasta riitävästä turvasta kaikille on jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni. Jokaiselle meille tulee elämässä tilanteita, jolloin omat voimat ei riitä ja tarvitsemme yhteiskunnan takaamaa turvaa.

Olen nyt 39-vuotias, viimeiset kymmenen vuotta olen ollut vaimo ja äiti. Neljä lastani ovat iältään 9-, 8-, 4- ja 2-vuotiaita, kaksi koululaista ja kaksi päiväkoti-ikäistä pitävät huolen siitä, että työssä käyvä perheenäiti on työllistetty hyvin myös kotona ja se jos mikä on tuonut perspektiiviä elämään.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli kiinnostuksen kohteenani jo ennen perheen perustamista. Vuosina 1993-1998 vaikutin Turun luonnonsuojeluyhdistyksessä, kaksi viimeistä vuotta puheenjohtajana. Vastuu ympäristöstä vaatii enenevässä määrin aktiivisia valintoja ja poliittista ohjausta. Asumme vanhassa yli 100-vuotiaassa talossa, jossa edellisten sukupolvien valinnat ovat siirtyneet meidän ratkottavaksemme. Lämmitys- ja jätevesijärjestelmien kestävyys ja uusimistarve jatkuvien remontointihankkeiden ohella ovat todellisia haasteita tulevaisuudessa.

Olen tehyläinen kätilö/sh ja työpaikkani on TYKS:ssä. Työssäni kohtaan erilaisia perheitä ja eri-ikäisiä naisia. Naisen elämänkaari iloineen ja murheineen sekä perheiden ajankohtainen elämäntilanne on arkipäivääni. Saan työssäni kohdata ihmisiä elämänsä käännekohdissa ja koko yhteiskunnallisen kirjon - elämän syrjässä kiinnipitävistä hyväosaisiin menestyjiin, maahanmuutajista tavallisiin maijameikäläisiin. Perheissä ei voida kovin hyvin. Kaivattaisiin kipeästi ennaltaehkäiseviä toimia ajoissa, vai mistä muusta kertoo lähes 5000 viime vuonna Turussa tehtyä lastensuojeluilmoitusta. Naiset kokevat lisääntyvästi riittämättömyyttä ja syyllisyyttä tässä suorituspaineisessa yhteiskunnassa, samalla naisten mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Neuvolat olisivat oiva paikka järjestää perheille vertaistukiryhmiä tukemaan vanhemmuutta pitkäaikaisesti.

Olen kulttuurista rikastuva. Teatteri on intohimoni ja vastapainoa arkiseen elämään. Olen keskiaikaan hurahtanut ja kesällä minut on saattanut kohdata kivisaunan porttona, rahvasta edustavan sikatilallisen emäntänä tai -siunaa maaria- porvarisämmänä. Tervetuloa keskiaikamarkkinoille kesällä Suurtorille!

Turvattu hyvä arki -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen!

Epävarmuus lähikoulun kohtalosta painaa

2008-04-14T22:55:00.000+03:00

Surkuhupaisaa on tämä Turun valtuuston tuuliviirimäinen käännös kouluverkkopäätösten perumisessa. Nyt ei ollakkaan lakkauttamassa Paimalan ja Kärsämäen kouluja ja ne kunnallisvaalitkin häämöttävät tosiaan tulevana syksynä.

Poliitikot joutuivat tekemään tiukkoja päätöksiä vaalikauden alussa kouluverkon supistamisesta tosiasioiden kertoessa vähenevistä oppilasmääristä. Lähikouluja puolustamaan heränneitä vanhempia kuultiin hätäisesti. Opetustoimenjohtaja (sd) ja opetuslautakunta puheenjohtajansa (sd) johdolla joutuivat kantamaan vastuunsa kouluverkkokartoituksen myötä koulujen lakkauttamisista ja yhdistämisistä.

Pienet koulut ovat tutkitusti yksilöä tukevia, suuret taasen ovat tehokkaita ainakin taloudellisesti. Nyt valtuusto kokoomuksen johdolla on perumassa jo tehtyjä päätöksiään ja ryhmänjohtajat yhdestä suusta puolustavat lähikouluja ainakin 1.-2. luokkalaisille.

Ei puolustettu vuonna 2005, kun päätettiin lakkauttaa Särkilahden koulu. Silloin itselläni oli tulevat 1. ja 2. luokkalaiset. Päätöksen myötä koulussa kävi oppilaskato monen kaverin vaihtaessa koulua.

Lähikoulun menetys toi lapsille ja vanhemmille paljon murhetta ja hankaluuksia arkeen mietittäessä tulevia valintoja. Meille määrättiin lähikoulu 7 kilometrin päähän taksikyydillä. Valitsimme pyörällä, bussilla ja kävellenkin tarvittaessa kuljettavan 3,5 kilometrin koulumatkan ja läheiset kaverisuhteet. Olemme olleet valintaamme tyytyväisiä.

Pitkäaikainen epävarmuus lähikoulun kohtalosta on aina kuormittavaa ja vakava asia eikä sillä sovi leikkiä. Vastuulliset päätökset vaikuttavat ihmisten arkisiin valintoihin. Kouluissa tulisikin panostaa opetuksen laatuun ja riittäviin tukitoimiin ja muistaa, että kaverisuhteet on tärkeä osa koululaisten elämää.

Arvostan sitä, että poliitikot kantavat vastuunsa suoraselkäiseti ja pysyvät perusteltujen päätösten takana.

Päivi Pietari
Kahden koululaisen ja kahden tulevan koululaisen äiti

19.3. 2008 julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla