Ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2008

Olen tuore demari. Liityin puolueeseen 20.2.2008. Eero Heinäluoman jättäessä puheenjohtajuuden ansiokkaasti tunsin raikkaan tuulahduksen SDP:ssä ja ajattelin että nyt on aika astua kentälle. Muutoksen tuulet puhaltavat -toivottavasti. Demarius on verissä, vaarini Paavo oli sitä vahvasti ja hänen tyttärensä kummitätini Sirpa on Tampereen kaupunginvaltuutettu.

Yhteisvastuullisuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus ovat vahvasti olleet aina myös minun arvojani. Hyvinvointivaltio on upea saavutus ja sen antamasta riitävästä turvasta kaikille on jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni. Jokaiselle meille tulee elämässä tilanteita, jolloin omat voimat ei riitä ja tarvitsemme yhteiskunnan takaamaa turvaa.

Olen nyt 39-vuotias, viimeiset kymmenen vuotta olen ollut vaimo ja äiti. Neljä lastani ovat iältään 9-, 8-, 4- ja 2-vuotiaita, kaksi koululaista ja kaksi päiväkoti-ikäistä pitävät huolen siitä, että työssä käyvä perheenäiti on työllistetty hyvin myös kotona ja se jos mikä on tuonut perspektiiviä elämään.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli kiinnostuksen kohteenani jo ennen perheen perustamista. Vuosina 1993-1998 vaikutin Turun luonnonsuojeluyhdistyksessä, kaksi viimeistä vuotta puheenjohtajana. Vastuu ympäristöstä vaatii enenevässä määrin aktiivisia valintoja ja poliittista ohjausta. Asumme vanhassa yli 100-vuotiaassa talossa, jossa edellisten sukupolvien valinnat ovat siirtyneet meidän ratkottavaksemme. Lämmitys- ja jätevesijärjestelmien kestävyys ja uusimistarve jatkuvien remontointihankkeiden ohella ovat todellisia haasteita tulevaisuudessa.

Olen tehyläinen kätilö/sh ja työpaikkani on TYKS:ssä. Työssäni kohtaan erilaisia perheitä ja eri-ikäisiä naisia. Naisen elämänkaari iloineen ja murheineen sekä perheiden ajankohtainen elämäntilanne on arkipäivääni. Saan työssäni kohdata ihmisiä elämänsä käännekohdissa ja koko yhteiskunnallisen kirjon - elämän syrjässä kiinnipitävistä hyväosaisiin menestyjiin, maahanmuutajista tavallisiin maijameikäläisiin. Perheissä ei voida kovin hyvin. Kaivattaisiin kipeästi ennaltaehkäiseviä toimia ajoissa, vai mistä muusta kertoo lähes 5000 viime vuonna Turussa tehtyä lastensuojeluilmoitusta. Naiset kokevat lisääntyvästi riittämättömyyttä ja syyllisyyttä tässä suorituspaineisessa yhteiskunnassa, samalla naisten mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Neuvolat olisivat oiva paikka järjestää perheille vertaistukiryhmiä tukemaan vanhemmuutta pitkäaikaisesti.

Olen kulttuurista rikastuva. Teatteri on intohimoni ja vastapainoa arkiseen elämään. Olen keskiaikaan hurahtanut ja kesällä minut on saattanut kohdata kivisaunan porttona, rahvasta edustavan sikatilallisen emäntänä tai -siunaa maaria- porvarisämmänä. Tervetuloa keskiaikamarkkinoille kesällä Suurtorille!

Turvattu hyvä arki -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen!

Epävarmuus lähikoulun kohtalosta painaa

Surkuhupaisaa on tämä Turun valtuuston tuuliviirimäinen käännös kouluverkkopäätösten perumisessa. Nyt ei ollakkaan lakkauttamassa Paimalan ja Kärsämäen kouluja ja ne kunnallisvaalitkin häämöttävät tosiaan tulevana syksynä.

Poliitikot joutuivat tekemään tiukkoja päätöksiä vaalikauden alussa kouluverkon supistamisesta tosiasioiden kertoessa vähenevistä oppilasmääristä. Lähikouluja puolustamaan heränneitä vanhempia kuultiin hätäisesti. Opetustoimenjohtaja (sd) ja opetuslautakunta puheenjohtajansa (sd) johdolla joutuivat kantamaan vastuunsa kouluverkkokartoituksen myötä koulujen lakkauttamisista ja yhdistämisistä.

Pienet koulut ovat tutkitusti yksilöä tukevia, suuret taasen ovat tehokkaita ainakin taloudellisesti. Nyt valtuusto kokoomuksen johdolla on perumassa jo tehtyjä päätöksiään ja ryhmänjohtajat yhdestä suusta puolustavat lähikouluja ainakin 1.-2. luokkalaisille.

Ei puolustettu vuonna 2005, kun päätettiin lakkauttaa Särkilahden koulu. Silloin itselläni oli tulevat 1. ja 2. luokkalaiset. Päätöksen myötä koulussa kävi oppilaskato monen kaverin vaihtaessa koulua.

Lähikoulun menetys toi lapsille ja vanhemmille paljon murhetta ja hankaluuksia arkeen mietittäessä tulevia valintoja. Meille määrättiin lähikoulu 7 kilometrin päähän taksikyydillä. Valitsimme pyörällä, bussilla ja kävellenkin tarvittaessa kuljettavan 3,5 kilometrin koulumatkan ja läheiset kaverisuhteet. Olemme olleet valintaamme tyytyväisiä.

Pitkäaikainen epävarmuus lähikoulun kohtalosta on aina kuormittavaa ja vakava asia eikä sillä sovi leikkiä. Vastuulliset päätökset vaikuttavat ihmisten arkisiin valintoihin. Kouluissa tulisikin panostaa opetuksen laatuun ja riittäviin tukitoimiin ja muistaa, että kaverisuhteet on tärkeä osa koululaisten elämää.

Arvostan sitä, että poliitikot kantavat vastuunsa suoraselkäiseti ja pysyvät perusteltujen päätösten takana.

Päivi Pietari
Kahden koululaisen ja kahden tulevan koululaisen äiti

19.3. 2008 julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla