Epävarmuus lähikoulun kohtalosta painaa

Surkuhupaisaa on tämä Turun valtuuston tuuliviirimäinen käännös kouluverkkopäätösten perumisessa. Nyt ei ollakkaan lakkauttamassa Paimalan ja Kärsämäen kouluja ja ne kunnallisvaalitkin häämöttävät tosiaan tulevana syksynä.

Poliitikot joutuivat tekemään tiukkoja päätöksiä vaalikauden alussa kouluverkon supistamisesta tosiasioiden kertoessa vähenevistä oppilasmääristä. Lähikouluja puolustamaan heränneitä vanhempia kuultiin hätäisesti. Opetustoimenjohtaja (sd) ja opetuslautakunta puheenjohtajansa (sd) johdolla joutuivat kantamaan vastuunsa kouluverkkokartoituksen myötä koulujen lakkauttamisista ja yhdistämisistä.

Pienet koulut ovat tutkitusti yksilöä tukevia, suuret taasen ovat tehokkaita ainakin taloudellisesti. Nyt valtuusto kokoomuksen johdolla on perumassa jo tehtyjä päätöksiään ja ryhmänjohtajat yhdestä suusta puolustavat lähikouluja ainakin 1.-2. luokkalaisille.

Ei puolustettu vuonna 2005, kun päätettiin lakkauttaa Särkilahden koulu. Silloin itselläni oli tulevat 1. ja 2. luokkalaiset. Päätöksen myötä koulussa kävi oppilaskato monen kaverin vaihtaessa koulua.

Lähikoulun menetys toi lapsille ja vanhemmille paljon murhetta ja hankaluuksia arkeen mietittäessä tulevia valintoja. Meille määrättiin lähikoulu 7 kilometrin päähän taksikyydillä. Valitsimme pyörällä, bussilla ja kävellenkin tarvittaessa kuljettavan 3,5 kilometrin koulumatkan ja läheiset kaverisuhteet. Olemme olleet valintaamme tyytyväisiä.

Pitkäaikainen epävarmuus lähikoulun kohtalosta on aina kuormittavaa ja vakava asia eikä sillä sovi leikkiä. Vastuulliset päätökset vaikuttavat ihmisten arkisiin valintoihin. Kouluissa tulisikin panostaa opetuksen laatuun ja riittäviin tukitoimiin ja muistaa, että kaverisuhteet on tärkeä osa koululaisten elämää.

Arvostan sitä, että poliitikot kantavat vastuunsa suoraselkäiseti ja pysyvät perusteltujen päätösten takana.

Päivi Pietari
Kahden koululaisen ja kahden tulevan koululaisen äiti

19.3. 2008 julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla