Olimme vanhimman poikani, joka pian täyttää 10 vuotta ja 15-vuotiaan kummipoikani kanssa Roomassa viikon, tutustuen Italialaiseen elämänmenoon. Olin luvannut pojalleni, niinkuin olen luvannut muillekin lapsilleni, että 10-vuotis lahjaksi saa ulkomaan matkan. Suurperhettä kun ei ulkomaille viedä kovin usein näillä palkoilla. Kummipojan syntymäpäivä- ja rippikoululahja tuli näin myös sopivasti kuitattua. Halusin tarjota heille elämyksen, josta jäisi mukavia muistoja, nykyajan lapsilla kun tuntuu olevan jo tarpeeksi kaikkea muuta.
Lupaus oli nyt lunastettava ja matkasimme kohti kesäistä Roomaa, jonka kauskantoista historiaa ja ylenpalttista kulttuuria hengästyneinä ihmettelimme ja ihailimme, tai ainakin minä ihailin. Ja jossa jäätelöä maistelimme sovitusti aina kun siihen tuli tilaisuus.
Pojat olivat mukavaa matkaseuraa, mitä nyt esimurkku ja murkku voivat olla, vähän hiljaisen sorttisia ja suunnitelmien mukaan ilman suurempia mielenilmaisuja perässä kulkevia. Vaikka fanipaidat ja muu asusterekvisiitta kiinnosti enemmän kuin Forum Romanumin antiikkimiljöö, Colosseum ja Pietarinkirkko, nähtävyydet tuli katsastettua ja varmasti muistoja jäi myöhemminkin elämässä muisteltavaksi. Ehkäpä historiantunnillakin jotain Euroopan historiasta avautuu paremmin. Ajattelen, että matkan anti on paljon parempaa pääomaa pojille, kuin toivottu pleikkaripeli tai suosikkiyhtyeen uusin levy, niitäkään liiemmälti väheksymättä.
Lupaus tuli pidettyä. Samalla haluan kiittää Turun jäsenäänestyksessä minua äänestäneille, sain paikan kunnallisvaaliehdokkaana ensi syksyn vaaleihin. Jatkossakin haluan antaa lupauksia, joihin voin vastata.
Turvattu hyvä arki kaikille -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen.
