Lapsiperheiden pitää saada tukea kriisin hetkellä

Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Olemme eläneet viimeisen vuosikymmenen talouskasvun aikaa, samanaikaisesti perheiden perusturvaa ei ole saatu lamaa edeltävälle tasolle. Perhepalvelut ajettiin säästösyistä alas laman myötä.

Lapsiperhe ei ole saanut lastenhoito- ja kodinhoitoapua perheen ajauduttua kriisiin vanhemman uupumisen, sairastumisen tai elämäntilanteen kuormittavuuden vuoksi. Perheet menettivät kodinhoitopalvelut käytännössä kokonaan samalla kun neuvolakäyntejä on vähennetty, kouluterveydenhuoltoa on supistettu, päiväkoti- ja kouluryhmiä on kasvatettu ja sijoitettu isompiin yksiköihin. Lääninhallituksen selvityksen mukaan valtaosassa kunnissa ei olla suositusten mukaisella tasolla perhepalveluiden määrässä ja sisällössä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on kunnilla ja kuntapäättäjillä.

Tosiasia on Stakesin tutkimusten mukaan, että peruspalveluiden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin välillä on selvä yhteys. Mielenterveysongelmat niin aikuisväestön kuin nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet, erityisopetusta vaativien lasten määrä samoin kun lasten huostaanottojen määrä ovat kasvanut. Arvot ovat koventuneet ja yleinen pahoinvointi jota ilmenee kaikissa yhteiskunnan kerroksissa on lisääntynyt.

Turussa hälytyskellojen pitäisi soida nyt viimeistään kun lastensuojeluilmoitukset ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet niin että tähän mennessä ilmoituksia on tullut samassa määrin kun koko viime vuonna yhteensä. Viime vuonna ilmoituksia tehtiin 4879, jotka kohdistuivat 3142 lapseen. Muutoinkin ilmoitusten määrä on vuodesta 2002 kasvanut huimaa vauhtia vuosittain. Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki, joka osaltaan on madaltanut kynnystä ilmoitusten tekoon. Valitettavasti vain murto-osa ilmoituksista johtaa toimiin. Jokainen ilmoitus kertoo kuitenkin perheiden hädästä.

Olemme mieheni kanssa kokeneet uupumuksen ja sairastumisen. Neljän pienen lapsen vanhempina, ilman lähisukulaisten tuomaa turvaverkkoa on vain pitänyt selviytyä toistemme varassa vaikka voimavarat ovat olleet toisinaan vähissä. Olen myös työssäni kätilönä seurannut lapsiperheiden elämää läheltä ja olen hyvin tietoinen perheiden pahoinvoinnista. Kun apua haetaan on ylitetty jo iso kynnys. Mahdollisimman varhainen apu on parasta ennaltaehkäisyä. Kriisi ei syvene ja noidankehä saadaan katkaistua.

Turkuun kaivataan lisää perhetyöntekijöitä, jotka kartoittavat kotikäynnillä kaikkien apua tarvitsevien perheiden tarpeet. Näihin tarpeisiin tulisi vastata mahdollisimman nopeasti. Kaikki perheet tarvitsevat apua tasapuolisesti ei vain yksinhuoltajat kuten Turun viime kauden talousohjelmassa on ensisijaisesti määritelty. Usein toivottu apu on konkreettista lasten- tai kodinhoitoapua. Näin autetaan perhettä itse löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen usein tilapäisissä kriisitilanteissa.

Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista kriisitilanteen yllättäessä. Lasten ja perheiden hätään on halua vastata, mutta keinoja ja resursseja ei tunnu olevan. On kyse arvovalinnoista. Päivähoito ja sen joustavuus on tärkeä perheiden tuki. Sosialidemokraattien ajama ilmainen päivähoito olisi merkittävä kädenojennus lapsiperheille, jotka muutenkin tuskailevat kohonneiden elinkustannusten kanssa. Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt selvästi suhteessa muuhun väestöön lamavuosista.

Jos kunnan omia kodinhoitajia ei riitä lapsiperheisiin, kunta voisi solmia yhteistyösopimuksia kotipalveluja tuottavien yritysten kanssa. Kunta valitsisi ja valvoisi laadukkaat palveluntarjoajat ja hoitaisi työnantajavelvollisuudet perheen puolesta. Näin apua saataisiin heti kun sitä kipeimmin tarvitaan.

Myös kolmannen sektorin järjestöt tarjoavat tukea lapsiperheille, hyviä esimerkkejä ovat MLL:n lastenhoitopalvelu, Äimä ry:n vertaistukiryhmä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille ja Pelastakaa lapset ry:n tukihenkilötoiminta. Seurakunta tekee toki myös tärkeää tukityötä lapsiperheiden kanssa. Yhteistyötä lastensuojelujärjestöjen kanssa tulisi kunnan enemmän hyödyntää tuettaessa perheiden hyvinvointia.

Tarvitaan poliittista tahtoa lapsiperheiden pahoinvoinnin huolestuttavan kehityskulun katkaisemiseksi. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä vanhemmille. Hyvinvointiyhteiskunnalla on vastuu lapsiperheiden perusturvasta.

Päivi Pietari
Kätilö
Turku

Julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla sunnuntaina 3.8. 2008.

Akkujen latausta aurinkoenergialla

Heinäkuun viimeisiä päiviä on vietetty kesäisessä auringonlämmössä. Mansikoita ja jätskiä on syöty. Lapset ovat saaneet vihdoin uida meressä sydämensä kyllyydestä ja hauskaa on ollut. Ruotsinlaivojen aiheuttama imu ja aallot jaksavat aina riemastuttaa. Kumpa vain vesi pysyisi puhtaana sinilevästä...

Kesä on lapsiperheessä todellista akkujen latausta, vaikka töissä täytyy vanhempien käydäkin. Koululaisten pitkä loma toki aiheuttaa päänvaivaa mietittäessä hoitojärjestelyitä. Meillä ei täällä Turussa lähisukulasia ole, joten kesällä kun päästään viettämään pidempiä aikoja pois kotoa Papan luona sukumökillä Lahdessa, vanhemmatkin saavat hengähtää vetovastuusta. Koululaiset viettivätkin pari viikoa siellä juhannuksesta käytyään ensin jalkapalloleirillä, NMKY:n päiväleirillä Harvan saaressa ja partioleirillä. Kesäkuu saatiin näin hienosti sujumaan.

Itse olin keskiaikamarkkinoilla näyttelemässä kesäkuun viimeisen viikon. Pitkä keväinen harjoitusrupeama huipentui elämyksellisiin markkinapäiviin. Porvariämmän rooli ei aluksi oikein demarihengenheimolaista lämmittänyt, mutta jo vain sitä taasen löytyi palava hopeasepän vaimo itsestäni, joka piti palopuheita sahtituvalla porvareiden ja etenkin porvarinaisten puolesta. Että kaikkeen sitä kesäharrastuksen myötä voi joutua. Hauskaahan meillä taasen oli, vaikka kuusituntinen näytelmäurakka neljänä päivänä peräkkäin jalkoja ja äänihuulia koetteli. 4-vuotias poikanikin melkoisen tarmokkaasti selvisi koitoksesta jo toisena vuonna peräkkäin. Itselleni tämä oli neljäs vuosi ja koukuun tähän hommaan tahtoo jäädä kiinni, sellainen energialataus se kaikesta huolimatta on. Upeaa porukkaa koko keskiaikamarkkina -näyttelijäkunta kuin myös ohjaajamme, avustajat ja koko kulttuurikeskuksen väki. Ensi vuonna taasen toivottavasti nähdään porttona tai porvarina, samapa tuo!

Heinäkuu itseltäni meni töiden merkeissä, mieheni viettäessä lasten kanssa lomaa. Ja kun miehen loma loppui, minä aloitin loman. Lasten kannalta tämä järjestely on hyväksi, mutta kyllä perheenä olisi yhteistäkin lomaa mukava viettää. Järjestelyjä täytyy vaan toisinaan tehdä lasten ehdoilla. Alakoululaisille yksinäiset pitkät päivät ei ole hyväksi. Pojilla tuppaa päivät helposti kulumaan tietokoneen ja pleikkarin parissa, jos ei ikäviä rajoittajia ole mailla ja halmeilla. Onneksi viime viikolla saatiin 15-vuotias serkkupoika tyttöystävänsä kanssa töihin meille hoitamaan lapsia ja järjestämään ohjelmaa. Nuoret tienasivat vähän kesärahaa ja opettelivat vastuunottoa. Minä pääsin mattoja pesemään.

Mukava viikko meillä oli muutenkin. Pitkänmatkalaisille piti esitellä Turun seudun nähtävyyksiä. Linna, Tuomiokirkko ja Aboa Vetus tuli katsastettua ja seikkailupuisto tietenkin, se on lapsiperheen kohokohta. Muumimaailmassa tietysti käytiin ja siellä en ilman nuoria olisi selvinnytkään kun mukana omien 3- ja 4-vuotiaiden lisäksi oli tuttavaperheen 4- ja 5-vuotiaat. Nauvon Olavinpäivämarkkinoilla tuli poikettua lauantaina, Kroopin kilta eli keskiaika- näyttelijöiden oma yhdistys oli kutsuttu sinne pitämään keskiaikaista tunnelmaa yllä. Iltavesperissä kirkossa hiljennyttiin illan lopuksi.

Nyt pengotaan kaappeja turhasta rojusta, jota jostain kumman syystä kertyy aina vaan lisää. Lapset valitsevat leluista poisannettavat, katsotaan jos loppukesästä päästäisiin kirpputorille niitä myymään. Saataisiin kokoon vähän ylimääräistä rahaa ja päästäisiin Tampereelle Särkänniemeen koko porukka kesän päätteeksi...

Ladataan nyt akkuja aurinkoenergialla niin syksyllä virtaa täynnä jaksetaan taasen arjen pyörteeseen sukeltaa...