torstai 31. heinäkuuta 2008

Lapsiperheiden pitää saada tukea kriisin hetkellä

Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Olemme eläneet viimeisen vuosikymmenen talouskasvun aikaa, samanaikaisesti perheiden perusturvaa ei ole saatu lamaa edeltävälle tasolle. Perhepalvelut ajettiin säästösyistä alas laman myötä.

Lapsiperhe ei ole saanut lastenhoito- ja kodinhoitoapua perheen ajauduttua kriisiin vanhemman uupumisen, sairastumisen tai elämäntilanteen kuormittavuuden vuoksi. Perheet menettivät kodinhoitopalvelut käytännössä kokonaan samalla kun neuvolakäyntejä on vähennetty, kouluterveydenhuoltoa on supistettu, päiväkoti- ja kouluryhmiä on kasvatettu ja sijoitettu isompiin yksiköihin. Lääninhallituksen selvityksen mukaan valtaosassa kunnissa ei olla suositusten mukaisella tasolla perhepalveluiden määrässä ja sisällössä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on kunnilla ja kuntapäättäjillä.

Tosiasia on Stakesin tutkimusten mukaan, että peruspalveluiden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin välillä on selvä yhteys. Mielenterveysongelmat niin aikuisväestön kuin nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet, erityisopetusta vaativien lasten määrä samoin kun lasten huostaanottojen määrä ovat kasvanut. Arvot ovat koventuneet ja yleinen pahoinvointi jota ilmenee kaikissa yhteiskunnan kerroksissa on lisääntynyt.

Turussa hälytyskellojen pitäisi soida nyt viimeistään kun lastensuojeluilmoitukset ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet niin että tähän mennessä ilmoituksia on tullut samassa määrin kun koko viime vuonna yhteensä. Viime vuonna ilmoituksia tehtiin 4879, jotka kohdistuivat 3142 lapseen. Muutoinkin ilmoitusten määrä on vuodesta 2002 kasvanut huimaa vauhtia vuosittain. Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki, joka osaltaan on madaltanut kynnystä ilmoitusten tekoon. Valitettavasti vain murto-osa ilmoituksista johtaa toimiin. Jokainen ilmoitus kertoo kuitenkin perheiden hädästä.

Olemme mieheni kanssa kokeneet uupumuksen ja sairastumisen. Neljän pienen lapsen vanhempina, ilman lähisukulaisten tuomaa turvaverkkoa on vain pitänyt selviytyä toistemme varassa vaikka voimavarat ovat olleet toisinaan vähissä. Olen myös työssäni kätilönä seurannut lapsiperheiden elämää läheltä ja olen hyvin tietoinen perheiden pahoinvoinnista. Kun apua haetaan on ylitetty jo iso kynnys. Mahdollisimman varhainen apu on parasta ennaltaehkäisyä. Kriisi ei syvene ja noidankehä saadaan katkaistua.

Turkuun kaivataan lisää perhetyöntekijöitä, jotka kartoittavat kotikäynnillä kaikkien apua tarvitsevien perheiden tarpeet. Näihin tarpeisiin tulisi vastata mahdollisimman nopeasti. Kaikki perheet tarvitsevat apua tasapuolisesti ei vain yksinhuoltajat kuten Turun viime kauden talousohjelmassa on ensisijaisesti määritelty. Usein toivottu apu on konkreettista lasten- tai kodinhoitoapua. Näin autetaan perhettä itse löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen usein tilapäisissä kriisitilanteissa.

Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista kriisitilanteen yllättäessä. Lasten ja perheiden hätään on halua vastata, mutta keinoja ja resursseja ei tunnu olevan. On kyse arvovalinnoista. Päivähoito ja sen joustavuus on tärkeä perheiden tuki. Sosialidemokraattien ajama ilmainen päivähoito olisi merkittävä kädenojennus lapsiperheille, jotka muutenkin tuskailevat kohonneiden elinkustannusten kanssa. Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt selvästi suhteessa muuhun väestöön lamavuosista.

Jos kunnan omia kodinhoitajia ei riitä lapsiperheisiin, kunta voisi solmia yhteistyösopimuksia kotipalveluja tuottavien yritysten kanssa. Kunta valitsisi ja valvoisi laadukkaat palveluntarjoajat ja hoitaisi työnantajavelvollisuudet perheen puolesta. Näin apua saataisiin heti kun sitä kipeimmin tarvitaan.

Myös kolmannen sektorin järjestöt tarjoavat tukea lapsiperheille, hyviä esimerkkejä ovat MLL:n lastenhoitopalvelu, Äimä ry:n vertaistukiryhmä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille ja Pelastakaa lapset ry:n tukihenkilötoiminta. Seurakunta tekee toki myös tärkeää tukityötä lapsiperheiden kanssa. Yhteistyötä lastensuojelujärjestöjen kanssa tulisi kunnan enemmän hyödyntää tuettaessa perheiden hyvinvointia.

Tarvitaan poliittista tahtoa lapsiperheiden pahoinvoinnin huolestuttavan kehityskulun katkaisemiseksi. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä vanhemmille. Hyvinvointiyhteiskunnalla on vastuu lapsiperheiden perusturvasta.

Päivi Pietari
Kätilö
Turku

Julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla sunnuntaina 3.8. 2008.