Akkujen latausta aurinkoenergialla

Heinäkuun viimeisiä päiviä on vietetty kesäisessä auringonlämmössä. Mansikoita ja jätskiä on syöty. Lapset ovat saaneet vihdoin uida meressä sydämensä kyllyydestä ja hauskaa on ollut. Ruotsinlaivojen aiheuttama imu ja aallot jaksavat aina riemastuttaa. Kumpa vain vesi pysyisi puhtaana sinilevästä...

Kesä on lapsiperheessä todellista akkujen latausta, vaikka töissä täytyy vanhempien käydäkin. Koululaisten pitkä loma toki aiheuttaa päänvaivaa mietittäessä hoitojärjestelyitä. Meillä ei täällä Turussa lähisukulasia ole, joten kesällä kun päästään viettämään pidempiä aikoja pois kotoa Papan luona sukumökillä Lahdessa, vanhemmatkin saavat hengähtää vetovastuusta. Koululaiset viettivätkin pari viikoa siellä juhannuksesta käytyään ensin jalkapalloleirillä, NMKY:n päiväleirillä Harvan saaressa ja partioleirillä. Kesäkuu saatiin näin hienosti sujumaan.

Itse olin keskiaikamarkkinoilla näyttelemässä kesäkuun viimeisen viikon. Pitkä keväinen harjoitusrupeama huipentui elämyksellisiin markkinapäiviin. Porvariämmän rooli ei aluksi oikein demarihengenheimolaista lämmittänyt, mutta jo vain sitä taasen löytyi palava hopeasepän vaimo itsestäni, joka piti palopuheita sahtituvalla porvareiden ja etenkin porvarinaisten puolesta. Että kaikkeen sitä kesäharrastuksen myötä voi joutua. Hauskaahan meillä taasen oli, vaikka kuusituntinen näytelmäurakka neljänä päivänä peräkkäin jalkoja ja äänihuulia koetteli. 4-vuotias poikanikin melkoisen tarmokkaasti selvisi koitoksesta jo toisena vuonna peräkkäin. Itselleni tämä oli neljäs vuosi ja koukuun tähän hommaan tahtoo jäädä kiinni, sellainen energialataus se kaikesta huolimatta on. Upeaa porukkaa koko keskiaikamarkkina -näyttelijäkunta kuin myös ohjaajamme, avustajat ja koko kulttuurikeskuksen väki. Ensi vuonna taasen toivottavasti nähdään porttona tai porvarina, samapa tuo!

Heinäkuu itseltäni meni töiden merkeissä, mieheni viettäessä lasten kanssa lomaa. Ja kun miehen loma loppui, minä aloitin loman. Lasten kannalta tämä järjestely on hyväksi, mutta kyllä perheenä olisi yhteistäkin lomaa mukava viettää. Järjestelyjä täytyy vaan toisinaan tehdä lasten ehdoilla. Alakoululaisille yksinäiset pitkät päivät ei ole hyväksi. Pojilla tuppaa päivät helposti kulumaan tietokoneen ja pleikkarin parissa, jos ei ikäviä rajoittajia ole mailla ja halmeilla. Onneksi viime viikolla saatiin 15-vuotias serkkupoika tyttöystävänsä kanssa töihin meille hoitamaan lapsia ja järjestämään ohjelmaa. Nuoret tienasivat vähän kesärahaa ja opettelivat vastuunottoa. Minä pääsin mattoja pesemään.

Mukava viikko meillä oli muutenkin. Pitkänmatkalaisille piti esitellä Turun seudun nähtävyyksiä. Linna, Tuomiokirkko ja Aboa Vetus tuli katsastettua ja seikkailupuisto tietenkin, se on lapsiperheen kohokohta. Muumimaailmassa tietysti käytiin ja siellä en ilman nuoria olisi selvinnytkään kun mukana omien 3- ja 4-vuotiaiden lisäksi oli tuttavaperheen 4- ja 5-vuotiaat. Nauvon Olavinpäivämarkkinoilla tuli poikettua lauantaina, Kroopin kilta eli keskiaika- näyttelijöiden oma yhdistys oli kutsuttu sinne pitämään keskiaikaista tunnelmaa yllä. Iltavesperissä kirkossa hiljennyttiin illan lopuksi.

Nyt pengotaan kaappeja turhasta rojusta, jota jostain kumman syystä kertyy aina vaan lisää. Lapset valitsevat leluista poisannettavat, katsotaan jos loppukesästä päästäisiin kirpputorille niitä myymään. Saataisiin kokoon vähän ylimääräistä rahaa ja päästäisiin Tampereelle Särkänniemeen koko porukka kesän päätteeksi...

Ladataan nyt akkuja aurinkoenergialla niin syksyllä virtaa täynnä jaksetaan taasen arjen pyörteeseen sukeltaa...