Olo on vaalituloksen jälkeen ollut iloisen hämmentynyt. En osannut odottaa tällaista määrää ääniä. Kiitän kaikkia luottamuksenosoituksia. Tosissani olen lähtenyt mukaan tekemään Turusta lapsiystävällisempää, perheet ja heidän elämäntilanteensa paremmin huomioon ottavaa Turkua.
Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, yhteisvastuullisuus ja vapaus valita ovat tärkeinä pitämiäni arvoja, joiden pohjalta lähden niin sydämellä kuin arkijärjellä tekemään päätöksiä ja omia poliittisia mielipiteitä muodostamaan, parhaaseen mahdolliseen tietämykseen tietysti nojaten.
Kuulin tänään neuvolassa 5-vuotiaan kanssa tarkastuksessa olessani terveydenhoitajalta, että Turkuun oltaisiin saatu neljä perhetyöntekijää myös niiden perheiden käyttöön, jotka eivät ole lastensuojelun piirissä. Tämä on oikea suunta, mutta paljon parannettavaa on vielä. Palvelu on maksullista ja miten neljä perhetyöntekijää riittää Turun kokoiseen kaupunkiin? Ennaltaehkäisevää kehitystyötä on tehtävä, jotta lapsiperheille järjestyy apua kriisin hetkellä. Välittömästi saatu tilapäinen apu on paras keino turvata perheen jaksaminen ja sillä on merkitystä kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnille ja näin kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
Pyrin myös vaikuttamaan vahvasti julkisen terveydenhuollon kehittämiseen laadukkaaksi ja kokonaisvaltaisesti ihmisen ja hänen elämänpiirinsä huomioon ottavaksi, jokaiselle henkilökohtaisia räätälöityjä ratkaisuja tekeväksi. Tällä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Ikäihmisten hoito ja hoiva, omaishoito ja neuvolatoiminnan kehittäminen on sydämen asianani.
Toimin niin, että jatkossakin Turussa voi valita elämäntilanteeseen sopivan asumisratkaisun ja vaihtoehtoja on tarjolla. Kaavoitusta suunnitellaan ihmisen -ei rahan- ehdoilla, ja luonto- ja maisema-arvot on huomioitava. Lapsiystävällinen kaavoitus on hyväksi meille kaikille.
Olen toiminut Turun luonnonsuojeluyhdistyksessä 90-luvulla aktiivisesti ja ympäristöarvot ovat tärkeitä päätöksenteossani. Ilmastomuutos pakottaa meitä enenevssä määrin vaikuttamaan poliittisella ohjauksella ihmisten arkisiin valintoihin, tässä joukkoliikenteen kehittäminen kaikille houkuttelevaksi on tärkeää.
Kultuurivuosi 2011 on Turulle upea mahdollisuus ja siihen on satsattava. Kulttuuri monimuotoisuudessaan on elämän rikkaus.
Pitämällä huolta toisistamme ja ympäristöstä saamme kustannushyötyä nyt ja tulevaisuudessa ja mikä tärkeintä enenevästi inhimillistä hyötyä. Talouden tasapainotukseen voi löytyä keinoja myös investoimalla uusien järjestelmien kehittämiseen eikä vain syytämällä rahaa vanhoihin rakenteisiin.
Rakentavaa yhteistyötä haluan tehdä, että huomisen Turku huolehtii hyvinvoinnistasi ja luo turvallista arkea meille kaikille.
Päivi Pietari
tiistai 28. lokakuuta 2008
tiistai 30. syyskuuta 2008
Hyvinvointia huomisen Turkuun
Kuntalaissa kunnan keskeisenä tehtävänä on pyrkimys edistää asukkaidensa hyvinvointia. Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista tarvittaessa. Kansalaiset ovat ensisijaisesti valmiita sijoittamaan verovaroja terveys- ja sosiaalipalveluihin, ja niitä halutaan kehittää. Peruspalvelut koetaan kuitenkin riittämättömiksi, apua ajoissa ei saada, palvelut ovat hajallaan ja asiakas saa sukkuloida niiden välillä. Palveluihin ollaan tyytymättömiä ja henkilökunta uupuu työtaakan alle. Haasteita riittää.
Lähes jatkuva taloudellinen kasvu viime vuosina ei ole kasvattanut kansalaisten hyvinvointia. Esimerkkinä Turussa ovat mm. lastensuojeluilmoitusten räjähdysmäinen lisääntyminen. Viime vuonna tehtiin 4879 lastensuojeluilmoitusta, jotka koskivat 3142 lasta ja tänä vuonna ollaan tekemässä uutta ennätystä. Kuitenkaan vain murto-osaa perheistä voidaan auttaa, mutta vasta silloin kun ongelmat ovat hälyttäviä. Mikä tässä nykyisessä yhtälössä mättää? Miten tähän on päädytty ja mikä olisi ratkaisu hyvinvoivaan Turkuun?
Vuodesta 1993 lähtien hyvinvointivastuu siirtyi kunnille ja kunnat saivat sen myötä myös rahoitusvastuun. Vastuu toiminnan sisällöstä kunnissa on hajautettu kehysbudjetoinnin myötä hallintokuntiin. Hyvinvointipalvelut muuttuivat kulutusmenoiksi. Kunnista on tullut terveys- ja sosiaalipolitiikan yrittäjiä. Lama ei ole siis yksistään selitysmalli asialle vaikka järjestelmän muutokseen se on lisännyt syvyyttä. Palveluiden kehittämisvastuu ei ole siirtynyt valtiolta muiden vastuiden myötä. Hallinnon kehittämiseen on syydetty voimavaroja, mutta ei palveluiden suunnan ja sisällön kehittämiseen. Hyvinvointiin ei ole investoitu.
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kunnista puuttuu myös hyvinvointiosaamista. Hyvä talous- ja palvelujohtaminen voi olla huonoa hyvinvointijohtamista. Talouteen keskityttäessä ongelma- ja häiriösuuntautuneisuus on helpommin hallittavissa kuin panostaminen ennaltaehkäisyyn. Ongelman esiintyessä, keskitytään sen hoitamiseen. Ei mietitä mihin investoimalla voitaisiin ongelma välttää. Kunnat sinnittelevät lakivelvoitteissaan ja syytävät rahaa vanhaan järjestelmään, joka ei toimi riittävästi ja hyöty on vähäistä. Tämä voi johtaa lopulta hallitsemattomaan tilanteeseen. Ne joilla on rahaa valitsevat yksityiset palvelut. Nykymeno yrittää vähentää pahoinvointia, kun enemmän pitäisi tukea hyvinvointia ja ihmisten elämänhallintaa.
Terveydenhoitohenkilöstöllä on laaja-alainen koulutus ja ammattitaito ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, mitä tulisi enemmän hyödyntää hyvinvointijohtamisessa. Lääkäreiden rinnalla on räätäleitä, jotka osaisivat tehdä ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin mittatilaustyönä ratkaisuja. Jotain tästä kertoo, että Tampereen apulaispormestareista kolme on sairaanhoitajia.
Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja perheiden hyvinvoinnista. Meillä on loistava neuvolaverkosto ja sen hyödyntämiseen hyvinvoinnin keskuksena kunnan tulee tulevaisuudessa investoida. Toiminta-ajatus tulee uudistaa niin, että hyvinvointiin opittaisiin jo perheessä, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Tarkoitus ei ole lisätä terveydenhoitajan työtä vaan jakaa sitä ja lisätä yhteistyötä verkostoituneessa moniammatillisessa tiimissä, jossa olisivat mukana myös neuvolalääkäri, sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä ja psykologi. Näin huomioitaisiin koko perhe ja psykososiaalista tukea voitaisiin antaa terveystarkastusten ohella.
Hyvinvointineuvola, jota Stakesin tutkimusten perusteella on lähdetty kokeilemaan esim. Tampereella, Lahdessa ja Espoossa, toimii perhekeskeisyyden ajatuksella. Perhe on tärkein lapsen kehitysympäristö. Hyvinvointineuvolassa huolehditaan sekä äidin että isän hyvinvoinnista, parisuhteesta, vanhemmuudesta jo raskaus- ja pikkulapsiaikana niin kotikäynneillä, vertaistukiryhmillä kuin mielenterveyden tukemisella ja näin vahvistamalla perhettä kokonaisuutena. Lähipalvelut turvaamalla saadaan perheet osallisiksi alueellisista yhteisöistä, joita vahvistamalla vähennetään terveys- ja sosiaalitoimen asiakkaaksi hakeutumista. Lapset voivat hyvin, jos me aikuiset rakennamme heille hyvinvointia. Se hyvinvointi kantaa elinkaaren päähän asti.
Hyvinvointineuvolat on saatava Turkuun. Kuntalaisten hyvinvointiin on investoitava seuraavalla valtuustokaudella. Hyvinvointineuvola-ajatusta voitaisiin laajentaa koskemaan myös ikääntyviä. Ikäihmisten neuvola, terveys- ja elämäntilanne kartoituksineen, olisi myös ennaltaehkäisevästi kehittämisen arvoinen asia. Hyvinvointineuvolat toisivat inhimillistä ja taloudellista hyötyä.
Päivi Pietari
Kätilö, erikoissairaanhoitaja
Arjen asiantuntija
- kahden päiväkoti-ikäisen ja kahden koululaisen äiti
Huomisen Turku huolehtii hyvinvoinnistasi lapsena ja vanhempana
-ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen.
Lähes jatkuva taloudellinen kasvu viime vuosina ei ole kasvattanut kansalaisten hyvinvointia. Esimerkkinä Turussa ovat mm. lastensuojeluilmoitusten räjähdysmäinen lisääntyminen. Viime vuonna tehtiin 4879 lastensuojeluilmoitusta, jotka koskivat 3142 lasta ja tänä vuonna ollaan tekemässä uutta ennätystä. Kuitenkaan vain murto-osaa perheistä voidaan auttaa, mutta vasta silloin kun ongelmat ovat hälyttäviä. Mikä tässä nykyisessä yhtälössä mättää? Miten tähän on päädytty ja mikä olisi ratkaisu hyvinvoivaan Turkuun?
Vuodesta 1993 lähtien hyvinvointivastuu siirtyi kunnille ja kunnat saivat sen myötä myös rahoitusvastuun. Vastuu toiminnan sisällöstä kunnissa on hajautettu kehysbudjetoinnin myötä hallintokuntiin. Hyvinvointipalvelut muuttuivat kulutusmenoiksi. Kunnista on tullut terveys- ja sosiaalipolitiikan yrittäjiä. Lama ei ole siis yksistään selitysmalli asialle vaikka järjestelmän muutokseen se on lisännyt syvyyttä. Palveluiden kehittämisvastuu ei ole siirtynyt valtiolta muiden vastuiden myötä. Hallinnon kehittämiseen on syydetty voimavaroja, mutta ei palveluiden suunnan ja sisällön kehittämiseen. Hyvinvointiin ei ole investoitu.
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kunnista puuttuu myös hyvinvointiosaamista. Hyvä talous- ja palvelujohtaminen voi olla huonoa hyvinvointijohtamista. Talouteen keskityttäessä ongelma- ja häiriösuuntautuneisuus on helpommin hallittavissa kuin panostaminen ennaltaehkäisyyn. Ongelman esiintyessä, keskitytään sen hoitamiseen. Ei mietitä mihin investoimalla voitaisiin ongelma välttää. Kunnat sinnittelevät lakivelvoitteissaan ja syytävät rahaa vanhaan järjestelmään, joka ei toimi riittävästi ja hyöty on vähäistä. Tämä voi johtaa lopulta hallitsemattomaan tilanteeseen. Ne joilla on rahaa valitsevat yksityiset palvelut. Nykymeno yrittää vähentää pahoinvointia, kun enemmän pitäisi tukea hyvinvointia ja ihmisten elämänhallintaa.
Terveydenhoitohenkilöstöllä on laaja-alainen koulutus ja ammattitaito ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, mitä tulisi enemmän hyödyntää hyvinvointijohtamisessa. Lääkäreiden rinnalla on räätäleitä, jotka osaisivat tehdä ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin mittatilaustyönä ratkaisuja. Jotain tästä kertoo, että Tampereen apulaispormestareista kolme on sairaanhoitajia.
Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja perheiden hyvinvoinnista. Meillä on loistava neuvolaverkosto ja sen hyödyntämiseen hyvinvoinnin keskuksena kunnan tulee tulevaisuudessa investoida. Toiminta-ajatus tulee uudistaa niin, että hyvinvointiin opittaisiin jo perheessä, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Tarkoitus ei ole lisätä terveydenhoitajan työtä vaan jakaa sitä ja lisätä yhteistyötä verkostoituneessa moniammatillisessa tiimissä, jossa olisivat mukana myös neuvolalääkäri, sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä ja psykologi. Näin huomioitaisiin koko perhe ja psykososiaalista tukea voitaisiin antaa terveystarkastusten ohella.
Hyvinvointineuvola, jota Stakesin tutkimusten perusteella on lähdetty kokeilemaan esim. Tampereella, Lahdessa ja Espoossa, toimii perhekeskeisyyden ajatuksella. Perhe on tärkein lapsen kehitysympäristö. Hyvinvointineuvolassa huolehditaan sekä äidin että isän hyvinvoinnista, parisuhteesta, vanhemmuudesta jo raskaus- ja pikkulapsiaikana niin kotikäynneillä, vertaistukiryhmillä kuin mielenterveyden tukemisella ja näin vahvistamalla perhettä kokonaisuutena. Lähipalvelut turvaamalla saadaan perheet osallisiksi alueellisista yhteisöistä, joita vahvistamalla vähennetään terveys- ja sosiaalitoimen asiakkaaksi hakeutumista. Lapset voivat hyvin, jos me aikuiset rakennamme heille hyvinvointia. Se hyvinvointi kantaa elinkaaren päähän asti.
Hyvinvointineuvolat on saatava Turkuun. Kuntalaisten hyvinvointiin on investoitava seuraavalla valtuustokaudella. Hyvinvointineuvola-ajatusta voitaisiin laajentaa koskemaan myös ikääntyviä. Ikäihmisten neuvola, terveys- ja elämäntilanne kartoituksineen, olisi myös ennaltaehkäisevästi kehittämisen arvoinen asia. Hyvinvointineuvolat toisivat inhimillistä ja taloudellista hyötyä.
Päivi Pietari
Kätilö, erikoissairaanhoitaja
Arjen asiantuntija
- kahden päiväkoti-ikäisen ja kahden koululaisen äiti
Huomisen Turku huolehtii hyvinvoinnistasi lapsena ja vanhempana
-ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Lapsiperheiden pitää saada tukea kriisin hetkellä
Kaikilla on huoli lapsista, nuorista ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Olemme eläneet viimeisen vuosikymmenen talouskasvun aikaa, samanaikaisesti perheiden perusturvaa ei ole saatu lamaa edeltävälle tasolle. Perhepalvelut ajettiin säästösyistä alas laman myötä.
Lapsiperhe ei ole saanut lastenhoito- ja kodinhoitoapua perheen ajauduttua kriisiin vanhemman uupumisen, sairastumisen tai elämäntilanteen kuormittavuuden vuoksi. Perheet menettivät kodinhoitopalvelut käytännössä kokonaan samalla kun neuvolakäyntejä on vähennetty, kouluterveydenhuoltoa on supistettu, päiväkoti- ja kouluryhmiä on kasvatettu ja sijoitettu isompiin yksiköihin. Lääninhallituksen selvityksen mukaan valtaosassa kunnissa ei olla suositusten mukaisella tasolla perhepalveluiden määrässä ja sisällössä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on kunnilla ja kuntapäättäjillä.
Tosiasia on Stakesin tutkimusten mukaan, että peruspalveluiden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin välillä on selvä yhteys. Mielenterveysongelmat niin aikuisväestön kuin nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet, erityisopetusta vaativien lasten määrä samoin kun lasten huostaanottojen määrä ovat kasvanut. Arvot ovat koventuneet ja yleinen pahoinvointi jota ilmenee kaikissa yhteiskunnan kerroksissa on lisääntynyt.
Turussa hälytyskellojen pitäisi soida nyt viimeistään kun lastensuojeluilmoitukset ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet niin että tähän mennessä ilmoituksia on tullut samassa määrin kun koko viime vuonna yhteensä. Viime vuonna ilmoituksia tehtiin 4879, jotka kohdistuivat 3142 lapseen. Muutoinkin ilmoitusten määrä on vuodesta 2002 kasvanut huimaa vauhtia vuosittain. Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki, joka osaltaan on madaltanut kynnystä ilmoitusten tekoon. Valitettavasti vain murto-osa ilmoituksista johtaa toimiin. Jokainen ilmoitus kertoo kuitenkin perheiden hädästä.
Olemme mieheni kanssa kokeneet uupumuksen ja sairastumisen. Neljän pienen lapsen vanhempina, ilman lähisukulaisten tuomaa turvaverkkoa on vain pitänyt selviytyä toistemme varassa vaikka voimavarat ovat olleet toisinaan vähissä. Olen myös työssäni kätilönä seurannut lapsiperheiden elämää läheltä ja olen hyvin tietoinen perheiden pahoinvoinnista. Kun apua haetaan on ylitetty jo iso kynnys. Mahdollisimman varhainen apu on parasta ennaltaehkäisyä. Kriisi ei syvene ja noidankehä saadaan katkaistua.
Turkuun kaivataan lisää perhetyöntekijöitä, jotka kartoittavat kotikäynnillä kaikkien apua tarvitsevien perheiden tarpeet. Näihin tarpeisiin tulisi vastata mahdollisimman nopeasti. Kaikki perheet tarvitsevat apua tasapuolisesti ei vain yksinhuoltajat kuten Turun viime kauden talousohjelmassa on ensisijaisesti määritelty. Usein toivottu apu on konkreettista lasten- tai kodinhoitoapua. Näin autetaan perhettä itse löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen usein tilapäisissä kriisitilanteissa.
Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista kriisitilanteen yllättäessä. Lasten ja perheiden hätään on halua vastata, mutta keinoja ja resursseja ei tunnu olevan. On kyse arvovalinnoista. Päivähoito ja sen joustavuus on tärkeä perheiden tuki. Sosialidemokraattien ajama ilmainen päivähoito olisi merkittävä kädenojennus lapsiperheille, jotka muutenkin tuskailevat kohonneiden elinkustannusten kanssa. Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt selvästi suhteessa muuhun väestöön lamavuosista.
Jos kunnan omia kodinhoitajia ei riitä lapsiperheisiin, kunta voisi solmia yhteistyösopimuksia kotipalveluja tuottavien yritysten kanssa. Kunta valitsisi ja valvoisi laadukkaat palveluntarjoajat ja hoitaisi työnantajavelvollisuudet perheen puolesta. Näin apua saataisiin heti kun sitä kipeimmin tarvitaan.
Myös kolmannen sektorin järjestöt tarjoavat tukea lapsiperheille, hyviä esimerkkejä ovat MLL:n lastenhoitopalvelu, Äimä ry:n vertaistukiryhmä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille ja Pelastakaa lapset ry:n tukihenkilötoiminta. Seurakunta tekee toki myös tärkeää tukityötä lapsiperheiden kanssa. Yhteistyötä lastensuojelujärjestöjen kanssa tulisi kunnan enemmän hyödyntää tuettaessa perheiden hyvinvointia.
Tarvitaan poliittista tahtoa lapsiperheiden pahoinvoinnin huolestuttavan kehityskulun katkaisemiseksi. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä vanhemmille. Hyvinvointiyhteiskunnalla on vastuu lapsiperheiden perusturvasta.
Päivi Pietari
Kätilö
Turku
Julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla sunnuntaina 3.8. 2008.
Lapsiperhe ei ole saanut lastenhoito- ja kodinhoitoapua perheen ajauduttua kriisiin vanhemman uupumisen, sairastumisen tai elämäntilanteen kuormittavuuden vuoksi. Perheet menettivät kodinhoitopalvelut käytännössä kokonaan samalla kun neuvolakäyntejä on vähennetty, kouluterveydenhuoltoa on supistettu, päiväkoti- ja kouluryhmiä on kasvatettu ja sijoitettu isompiin yksiköihin. Lääninhallituksen selvityksen mukaan valtaosassa kunnissa ei olla suositusten mukaisella tasolla perhepalveluiden määrässä ja sisällössä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on kunnilla ja kuntapäättäjillä.
Tosiasia on Stakesin tutkimusten mukaan, että peruspalveluiden ja lapsiperheiden hyvinvoinnin välillä on selvä yhteys. Mielenterveysongelmat niin aikuisväestön kuin nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet, erityisopetusta vaativien lasten määrä samoin kun lasten huostaanottojen määrä ovat kasvanut. Arvot ovat koventuneet ja yleinen pahoinvointi jota ilmenee kaikissa yhteiskunnan kerroksissa on lisääntynyt.
Turussa hälytyskellojen pitäisi soida nyt viimeistään kun lastensuojeluilmoitukset ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet niin että tähän mennessä ilmoituksia on tullut samassa määrin kun koko viime vuonna yhteensä. Viime vuonna ilmoituksia tehtiin 4879, jotka kohdistuivat 3142 lapseen. Muutoinkin ilmoitusten määrä on vuodesta 2002 kasvanut huimaa vauhtia vuosittain. Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki, joka osaltaan on madaltanut kynnystä ilmoitusten tekoon. Valitettavasti vain murto-osa ilmoituksista johtaa toimiin. Jokainen ilmoitus kertoo kuitenkin perheiden hädästä.
Olemme mieheni kanssa kokeneet uupumuksen ja sairastumisen. Neljän pienen lapsen vanhempina, ilman lähisukulaisten tuomaa turvaverkkoa on vain pitänyt selviytyä toistemme varassa vaikka voimavarat ovat olleet toisinaan vähissä. Olen myös työssäni kätilönä seurannut lapsiperheiden elämää läheltä ja olen hyvin tietoinen perheiden pahoinvoinnista. Kun apua haetaan on ylitetty jo iso kynnys. Mahdollisimman varhainen apu on parasta ennaltaehkäisyä. Kriisi ei syvene ja noidankehä saadaan katkaistua.
Turkuun kaivataan lisää perhetyöntekijöitä, jotka kartoittavat kotikäynnillä kaikkien apua tarvitsevien perheiden tarpeet. Näihin tarpeisiin tulisi vastata mahdollisimman nopeasti. Kaikki perheet tarvitsevat apua tasapuolisesti ei vain yksinhuoltajat kuten Turun viime kauden talousohjelmassa on ensisijaisesti määritelty. Usein toivottu apu on konkreettista lasten- tai kodinhoitoapua. Näin autetaan perhettä itse löytämään voimavaroja arjesta selviytymiseen usein tilapäisissä kriisitilanteissa.
Kuntalaiset arvostavat peruspalveluita, niiden riittävää ja välitöntä saamista kriisitilanteen yllättäessä. Lasten ja perheiden hätään on halua vastata, mutta keinoja ja resursseja ei tunnu olevan. On kyse arvovalinnoista. Päivähoito ja sen joustavuus on tärkeä perheiden tuki. Sosialidemokraattien ajama ilmainen päivähoito olisi merkittävä kädenojennus lapsiperheille, jotka muutenkin tuskailevat kohonneiden elinkustannusten kanssa. Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt selvästi suhteessa muuhun väestöön lamavuosista.
Jos kunnan omia kodinhoitajia ei riitä lapsiperheisiin, kunta voisi solmia yhteistyösopimuksia kotipalveluja tuottavien yritysten kanssa. Kunta valitsisi ja valvoisi laadukkaat palveluntarjoajat ja hoitaisi työnantajavelvollisuudet perheen puolesta. Näin apua saataisiin heti kun sitä kipeimmin tarvitaan.
Myös kolmannen sektorin järjestöt tarjoavat tukea lapsiperheille, hyviä esimerkkejä ovat MLL:n lastenhoitopalvelu, Äimä ry:n vertaistukiryhmä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille ja Pelastakaa lapset ry:n tukihenkilötoiminta. Seurakunta tekee toki myös tärkeää tukityötä lapsiperheiden kanssa. Yhteistyötä lastensuojelujärjestöjen kanssa tulisi kunnan enemmän hyödyntää tuettaessa perheiden hyvinvointia.
Tarvitaan poliittista tahtoa lapsiperheiden pahoinvoinnin huolestuttavan kehityskulun katkaisemiseksi. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä vanhemmille. Hyvinvointiyhteiskunnalla on vastuu lapsiperheiden perusturvasta.
Päivi Pietari
Kätilö
Turku
Julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla sunnuntaina 3.8. 2008.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Akkujen latausta aurinkoenergialla
Heinäkuun viimeisiä päiviä on vietetty kesäisessä auringonlämmössä. Mansikoita ja jätskiä on syöty. Lapset ovat saaneet vihdoin uida meressä sydämensä kyllyydestä ja hauskaa on ollut. Ruotsinlaivojen aiheuttama imu ja aallot jaksavat aina riemastuttaa. Kumpa vain vesi pysyisi puhtaana sinilevästä...
Kesä on lapsiperheessä todellista akkujen latausta, vaikka töissä täytyy vanhempien käydäkin. Koululaisten pitkä loma toki aiheuttaa päänvaivaa mietittäessä hoitojärjestelyitä. Meillä ei täällä Turussa lähisukulasia ole, joten kesällä kun päästään viettämään pidempiä aikoja pois kotoa Papan luona sukumökillä Lahdessa, vanhemmatkin saavat hengähtää vetovastuusta. Koululaiset viettivätkin pari viikoa siellä juhannuksesta käytyään ensin jalkapalloleirillä, NMKY:n päiväleirillä Harvan saaressa ja partioleirillä. Kesäkuu saatiin näin hienosti sujumaan.
Itse olin keskiaikamarkkinoilla näyttelemässä kesäkuun viimeisen viikon. Pitkä keväinen harjoitusrupeama huipentui elämyksellisiin markkinapäiviin. Porvariämmän rooli ei aluksi oikein demarihengenheimolaista lämmittänyt, mutta jo vain sitä taasen löytyi palava hopeasepän vaimo itsestäni, joka piti palopuheita sahtituvalla porvareiden ja etenkin porvarinaisten puolesta. Että kaikkeen sitä kesäharrastuksen myötä voi joutua. Hauskaahan meillä taasen oli, vaikka kuusituntinen näytelmäurakka neljänä päivänä peräkkäin jalkoja ja äänihuulia koetteli. 4-vuotias poikanikin melkoisen tarmokkaasti selvisi koitoksesta jo toisena vuonna peräkkäin. Itselleni tämä oli neljäs vuosi ja koukuun tähän hommaan tahtoo jäädä kiinni, sellainen energialataus se kaikesta huolimatta on. Upeaa porukkaa koko keskiaikamarkkina -näyttelijäkunta kuin myös ohjaajamme, avustajat ja koko kulttuurikeskuksen väki. Ensi vuonna taasen toivottavasti nähdään porttona tai porvarina, samapa tuo!
Heinäkuu itseltäni meni töiden merkeissä, mieheni viettäessä lasten kanssa lomaa. Ja kun miehen loma loppui, minä aloitin loman. Lasten kannalta tämä järjestely on hyväksi, mutta kyllä perheenä olisi yhteistäkin lomaa mukava viettää. Järjestelyjä täytyy vaan toisinaan tehdä lasten ehdoilla. Alakoululaisille yksinäiset pitkät päivät ei ole hyväksi. Pojilla tuppaa päivät helposti kulumaan tietokoneen ja pleikkarin parissa, jos ei ikäviä rajoittajia ole mailla ja halmeilla. Onneksi viime viikolla saatiin 15-vuotias serkkupoika tyttöystävänsä kanssa töihin meille hoitamaan lapsia ja järjestämään ohjelmaa. Nuoret tienasivat vähän kesärahaa ja opettelivat vastuunottoa. Minä pääsin mattoja pesemään.
Mukava viikko meillä oli muutenkin. Pitkänmatkalaisille piti esitellä Turun seudun nähtävyyksiä. Linna, Tuomiokirkko ja Aboa Vetus tuli katsastettua ja seikkailupuisto tietenkin, se on lapsiperheen kohokohta. Muumimaailmassa tietysti käytiin ja siellä en ilman nuoria olisi selvinnytkään kun mukana omien 3- ja 4-vuotiaiden lisäksi oli tuttavaperheen 4- ja 5-vuotiaat. Nauvon Olavinpäivämarkkinoilla tuli poikettua lauantaina, Kroopin kilta eli keskiaika- näyttelijöiden oma yhdistys oli kutsuttu sinne pitämään keskiaikaista tunnelmaa yllä. Iltavesperissä kirkossa hiljennyttiin illan lopuksi.
Nyt pengotaan kaappeja turhasta rojusta, jota jostain kumman syystä kertyy aina vaan lisää. Lapset valitsevat leluista poisannettavat, katsotaan jos loppukesästä päästäisiin kirpputorille niitä myymään. Saataisiin kokoon vähän ylimääräistä rahaa ja päästäisiin Tampereelle Särkänniemeen koko porukka kesän päätteeksi...
Ladataan nyt akkuja aurinkoenergialla niin syksyllä virtaa täynnä jaksetaan taasen arjen pyörteeseen sukeltaa...
Kesä on lapsiperheessä todellista akkujen latausta, vaikka töissä täytyy vanhempien käydäkin. Koululaisten pitkä loma toki aiheuttaa päänvaivaa mietittäessä hoitojärjestelyitä. Meillä ei täällä Turussa lähisukulasia ole, joten kesällä kun päästään viettämään pidempiä aikoja pois kotoa Papan luona sukumökillä Lahdessa, vanhemmatkin saavat hengähtää vetovastuusta. Koululaiset viettivätkin pari viikoa siellä juhannuksesta käytyään ensin jalkapalloleirillä, NMKY:n päiväleirillä Harvan saaressa ja partioleirillä. Kesäkuu saatiin näin hienosti sujumaan.
Itse olin keskiaikamarkkinoilla näyttelemässä kesäkuun viimeisen viikon. Pitkä keväinen harjoitusrupeama huipentui elämyksellisiin markkinapäiviin. Porvariämmän rooli ei aluksi oikein demarihengenheimolaista lämmittänyt, mutta jo vain sitä taasen löytyi palava hopeasepän vaimo itsestäni, joka piti palopuheita sahtituvalla porvareiden ja etenkin porvarinaisten puolesta. Että kaikkeen sitä kesäharrastuksen myötä voi joutua. Hauskaahan meillä taasen oli, vaikka kuusituntinen näytelmäurakka neljänä päivänä peräkkäin jalkoja ja äänihuulia koetteli. 4-vuotias poikanikin melkoisen tarmokkaasti selvisi koitoksesta jo toisena vuonna peräkkäin. Itselleni tämä oli neljäs vuosi ja koukuun tähän hommaan tahtoo jäädä kiinni, sellainen energialataus se kaikesta huolimatta on. Upeaa porukkaa koko keskiaikamarkkina -näyttelijäkunta kuin myös ohjaajamme, avustajat ja koko kulttuurikeskuksen väki. Ensi vuonna taasen toivottavasti nähdään porttona tai porvarina, samapa tuo!
Heinäkuu itseltäni meni töiden merkeissä, mieheni viettäessä lasten kanssa lomaa. Ja kun miehen loma loppui, minä aloitin loman. Lasten kannalta tämä järjestely on hyväksi, mutta kyllä perheenä olisi yhteistäkin lomaa mukava viettää. Järjestelyjä täytyy vaan toisinaan tehdä lasten ehdoilla. Alakoululaisille yksinäiset pitkät päivät ei ole hyväksi. Pojilla tuppaa päivät helposti kulumaan tietokoneen ja pleikkarin parissa, jos ei ikäviä rajoittajia ole mailla ja halmeilla. Onneksi viime viikolla saatiin 15-vuotias serkkupoika tyttöystävänsä kanssa töihin meille hoitamaan lapsia ja järjestämään ohjelmaa. Nuoret tienasivat vähän kesärahaa ja opettelivat vastuunottoa. Minä pääsin mattoja pesemään.
Mukava viikko meillä oli muutenkin. Pitkänmatkalaisille piti esitellä Turun seudun nähtävyyksiä. Linna, Tuomiokirkko ja Aboa Vetus tuli katsastettua ja seikkailupuisto tietenkin, se on lapsiperheen kohokohta. Muumimaailmassa tietysti käytiin ja siellä en ilman nuoria olisi selvinnytkään kun mukana omien 3- ja 4-vuotiaiden lisäksi oli tuttavaperheen 4- ja 5-vuotiaat. Nauvon Olavinpäivämarkkinoilla tuli poikettua lauantaina, Kroopin kilta eli keskiaika- näyttelijöiden oma yhdistys oli kutsuttu sinne pitämään keskiaikaista tunnelmaa yllä. Iltavesperissä kirkossa hiljennyttiin illan lopuksi.
Nyt pengotaan kaappeja turhasta rojusta, jota jostain kumman syystä kertyy aina vaan lisää. Lapset valitsevat leluista poisannettavat, katsotaan jos loppukesästä päästäisiin kirpputorille niitä myymään. Saataisiin kokoon vähän ylimääräistä rahaa ja päästäisiin Tampereelle Särkänniemeen koko porukka kesän päätteeksi...
Ladataan nyt akkuja aurinkoenergialla niin syksyllä virtaa täynnä jaksetaan taasen arjen pyörteeseen sukeltaa...
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Äitiyden ihanuutta ja kurjuutta
Satuin autossa ajaessani kuuntelemaan Ylen Taustapeili ohjelmaa viime torstaina. Siinä toimittaja haastatteli Väestöliiton tuoreen julkaisun tekijää. Kirjan aiheena on Äidin kielletyt tunteet. Kirjaan oli koottu äitien omia kertomuksia kielletyistä tunteista. Itse äitinä aihe kuullosti niin tutulta, mutta sallimattomalta. Äitiyden myytit ovat kirjoittamattomia. Odotukset ovat kovin ruusuisia, lapsen saatuaan ajatellaan, ettei paljon minkään asian tarvitse muuttua, toiset suunnittelevat väitöskirjojen tekemisestä siinä sivussa ym. vähemmänkin vaativaa. Jos saa helpon lapsen, ei sitä ihan kaikesta entisestä tarvitse luopua...Julkinen äitiyden kuva on usein kaukana todellisuudesta.
Äitiyteen kuuluu myös riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet olennaisesti. Täydellistä äitiyttä ei ole. Äiti tuntee välillä raivoa, vihaa, väsymystä, mutta oletuksena on äiti jaksaa loputtomasti rakastaa lastaan, on erehtymätön, aina jaksava ja sitkeä vaikka esim. kodin ulkopuoliset tilanteet lapsen kanssa ovat usein stressaavia. Kuvaavaa oli kun perjantaina istuin päiväkodin äitienpäiväkahvilla, eräs äiti tuskaili voiko mennä lasten kanssa kauppaan ollenkaan kun olivat päivän päätteeksi ulkoiltuaan melkoisen likaisia naamaltaan ja vaatteiltaan. Totesin armahtavaisesti, etten minä ainakaan toisten lapsien puhtausastetta arvioi, ja kyllä enemmän huolestuttaa lasten puolesta, jos aina ollaan vaan siistejä ja puhtaita. Riittävän hyvä vanhemmuus on riittävää!
Äitien yksinäisyys tuli kertomuksissa yllättävästi myös esille ja yllättävästä näkökulmasta. Naimisissa ja parisuhteessa elävät kokivat olevansa yksinäisempiä kuin yksinhuoltajat. Stereotyyppisesti ajatellaan, että parisuhteessa kumppanilta saa tukea ja apua. Näinollen ympäristö olettaa, että kyllä te pärjäätte hyvin kun teitä on kaksi eikä tarjota apua. Itse olen tähän valitettavasti törmännyt. Yleistä nykyään on, että tukiverkko perheillä on hajallaan. Sukulaiset ovat kaukana ja ystäväperheetkin elävät usein samaa elämänvaihetta. Naapuruston tuttavallisuus on kohteliasta tervehtimistä, lähempiä kontakteja kavahdetaan. Perhe saattaa olla kovinkin eristäytynyt ja vanhemmat toistensa varassa.
Neuvola olisi luonteva paikka puhua edes tuntemuksistaan, mutta useinkaan lapsen tarkastuksen yhteydessä ei haluta avautua perheen sisäisistä asioista. Toisaalta keskustelutukea varmasti olisi saatavilla, mutta konkreettisen avun saanti eli koti- ja lastenhoitoapua ei saa tänäpäivänä valitettavasti ennenkuin ollaan lastensuojelun asiakas ja sitä kavahdetaan leimautumisen ja huostaanoton pelossa. Jokin on pahasti pielessä lapsiperheiden kohdalla, sosiaaliturvassamme on läpimenevä aukko. Ennaltaehkäisevässä mielessä perheitä tulisi auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Perheiden hädästä kertoo mielestäni Turussa viime vuonna tehdyt lähes 5000 lastensuojeluilmoitusta. Lapsiperheiden kotiapu on ajettu laman myötä alas, tähän on saatava muutos. Hälytyskellojen pitäisi soida.
Yhteisöllisyys on mielestäni nykyään olematonta jo lapsuuteni talkoohenkisyyteen verrattuna, saati mitä se on ollut vanhempieni lapsuudessa kun kummeiksikin valittiin naapureita. Tämä on surullinen kehityskulku, mutta todellisuutta. Yksityisyyden kunnioitus on mennyt liian pitkälle. Se on johtanut välinpitämättömyyteen.
Äitienpäivää on taasen juhlittu mukavassa kevätsäässä ja yhteenkuuluvaisuuden tunteessa. Omat lapset ilahduttivat äidin aamua hykerryttävän ihanilla korteilla ja lahjoilla. Leppoisaa päivää vietettiin yhdessä syömässä käyden, puistossa leikkien ja "löntystellen". Lapset ovat rakastettavia, mutta eivät aina niin ihania kun ollettaa saattaa niinkuin ei äidit ja isätkään jaksa olla aina ihania vastuullisia vanhempia. Lapset vaativat vastuullista huolenpitoa, mutta antavat elämäntäyteistä tavallista arkea ja juhlaa.
Hyvää äitienpäivän jälkeistä elämää kaikille!
Välitetään toisistamme ja rakennetaan turvattua hyvää arkea.
Äitiyteen kuuluu myös riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet olennaisesti. Täydellistä äitiyttä ei ole. Äiti tuntee välillä raivoa, vihaa, väsymystä, mutta oletuksena on äiti jaksaa loputtomasti rakastaa lastaan, on erehtymätön, aina jaksava ja sitkeä vaikka esim. kodin ulkopuoliset tilanteet lapsen kanssa ovat usein stressaavia. Kuvaavaa oli kun perjantaina istuin päiväkodin äitienpäiväkahvilla, eräs äiti tuskaili voiko mennä lasten kanssa kauppaan ollenkaan kun olivat päivän päätteeksi ulkoiltuaan melkoisen likaisia naamaltaan ja vaatteiltaan. Totesin armahtavaisesti, etten minä ainakaan toisten lapsien puhtausastetta arvioi, ja kyllä enemmän huolestuttaa lasten puolesta, jos aina ollaan vaan siistejä ja puhtaita. Riittävän hyvä vanhemmuus on riittävää!
Äitien yksinäisyys tuli kertomuksissa yllättävästi myös esille ja yllättävästä näkökulmasta. Naimisissa ja parisuhteessa elävät kokivat olevansa yksinäisempiä kuin yksinhuoltajat. Stereotyyppisesti ajatellaan, että parisuhteessa kumppanilta saa tukea ja apua. Näinollen ympäristö olettaa, että kyllä te pärjäätte hyvin kun teitä on kaksi eikä tarjota apua. Itse olen tähän valitettavasti törmännyt. Yleistä nykyään on, että tukiverkko perheillä on hajallaan. Sukulaiset ovat kaukana ja ystäväperheetkin elävät usein samaa elämänvaihetta. Naapuruston tuttavallisuus on kohteliasta tervehtimistä, lähempiä kontakteja kavahdetaan. Perhe saattaa olla kovinkin eristäytynyt ja vanhemmat toistensa varassa.
Neuvola olisi luonteva paikka puhua edes tuntemuksistaan, mutta useinkaan lapsen tarkastuksen yhteydessä ei haluta avautua perheen sisäisistä asioista. Toisaalta keskustelutukea varmasti olisi saatavilla, mutta konkreettisen avun saanti eli koti- ja lastenhoitoapua ei saa tänäpäivänä valitettavasti ennenkuin ollaan lastensuojelun asiakas ja sitä kavahdetaan leimautumisen ja huostaanoton pelossa. Jokin on pahasti pielessä lapsiperheiden kohdalla, sosiaaliturvassamme on läpimenevä aukko. Ennaltaehkäisevässä mielessä perheitä tulisi auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Perheiden hädästä kertoo mielestäni Turussa viime vuonna tehdyt lähes 5000 lastensuojeluilmoitusta. Lapsiperheiden kotiapu on ajettu laman myötä alas, tähän on saatava muutos. Hälytyskellojen pitäisi soida.
Yhteisöllisyys on mielestäni nykyään olematonta jo lapsuuteni talkoohenkisyyteen verrattuna, saati mitä se on ollut vanhempieni lapsuudessa kun kummeiksikin valittiin naapureita. Tämä on surullinen kehityskulku, mutta todellisuutta. Yksityisyyden kunnioitus on mennyt liian pitkälle. Se on johtanut välinpitämättömyyteen.
Äitienpäivää on taasen juhlittu mukavassa kevätsäässä ja yhteenkuuluvaisuuden tunteessa. Omat lapset ilahduttivat äidin aamua hykerryttävän ihanilla korteilla ja lahjoilla. Leppoisaa päivää vietettiin yhdessä syömässä käyden, puistossa leikkien ja "löntystellen". Lapset ovat rakastettavia, mutta eivät aina niin ihania kun ollettaa saattaa niinkuin ei äidit ja isätkään jaksa olla aina ihania vastuullisia vanhempia. Lapset vaativat vastuullista huolenpitoa, mutta antavat elämäntäyteistä tavallista arkea ja juhlaa.
Hyvää äitienpäivän jälkeistä elämää kaikille!
Välitetään toisistamme ja rakennetaan turvattua hyvää arkea.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Lupaus on pidettävä
Olimme vanhimman poikani, joka pian täyttää 10 vuotta ja 15-vuotiaan kummipoikani kanssa Roomassa viikon, tutustuen Italialaiseen elämänmenoon. Olin luvannut pojalleni, niinkuin olen luvannut muillekin lapsilleni, että 10-vuotis lahjaksi saa ulkomaan matkan. Suurperhettä kun ei ulkomaille viedä kovin usein näillä palkoilla. Kummipojan syntymäpäivä- ja rippikoululahja tuli näin myös sopivasti kuitattua. Halusin tarjota heille elämyksen, josta jäisi mukavia muistoja, nykyajan lapsilla kun tuntuu olevan jo tarpeeksi kaikkea muuta.
Lupaus oli nyt lunastettava ja matkasimme kohti kesäistä Roomaa, jonka kauskantoista historiaa ja ylenpalttista kulttuuria hengästyneinä ihmettelimme ja ihailimme, tai ainakin minä ihailin. Ja jossa jäätelöä maistelimme sovitusti aina kun siihen tuli tilaisuus.
Pojat olivat mukavaa matkaseuraa, mitä nyt esimurkku ja murkku voivat olla, vähän hiljaisen sorttisia ja suunnitelmien mukaan ilman suurempia mielenilmaisuja perässä kulkevia. Vaikka fanipaidat ja muu asusterekvisiitta kiinnosti enemmän kuin Forum Romanumin antiikkimiljöö, Colosseum ja Pietarinkirkko, nähtävyydet tuli katsastettua ja varmasti muistoja jäi myöhemminkin elämässä muisteltavaksi. Ehkäpä historiantunnillakin jotain Euroopan historiasta avautuu paremmin. Ajattelen, että matkan anti on paljon parempaa pääomaa pojille, kuin toivottu pleikkaripeli tai suosikkiyhtyeen uusin levy, niitäkään liiemmälti väheksymättä.
Lupaus tuli pidettyä. Samalla haluan kiittää Turun jäsenäänestyksessä minua äänestäneille, sain paikan kunnallisvaaliehdokkaana ensi syksyn vaaleihin. Jatkossakin haluan antaa lupauksia, joihin voin vastata.
Turvattu hyvä arki kaikille -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2008
Olen tuore demari. Liityin puolueeseen 20.2.2008. Eero Heinäluoman jättäessä puheenjohtajuuden ansiokkaasti tunsin raikkaan tuulahduksen SDP:ssä ja ajattelin että nyt on aika astua kentälle. Muutoksen tuulet puhaltavat -toivottavasti. Demarius on verissä, vaarini Paavo oli sitä vahvasti ja hänen tyttärensä kummitätini Sirpa on Tampereen kaupunginvaltuutettu.
Yhteisvastuullisuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus ovat vahvasti olleet aina myös minun arvojani. Hyvinvointivaltio on upea saavutus ja sen antamasta riitävästä turvasta kaikille on jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni. Jokaiselle meille tulee elämässä tilanteita, jolloin omat voimat ei riitä ja tarvitsemme yhteiskunnan takaamaa turvaa.
Olen nyt 39-vuotias, viimeiset kymmenen vuotta olen ollut vaimo ja äiti. Neljä lastani ovat iältään 9-, 8-, 4- ja 2-vuotiaita, kaksi koululaista ja kaksi päiväkoti-ikäistä pitävät huolen siitä, että työssä käyvä perheenäiti on työllistetty hyvin myös kotona ja se jos mikä on tuonut perspektiiviä elämään.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli kiinnostuksen kohteenani jo ennen perheen perustamista. Vuosina 1993-1998 vaikutin Turun luonnonsuojeluyhdistyksessä, kaksi viimeistä vuotta puheenjohtajana. Vastuu ympäristöstä vaatii enenevässä määrin aktiivisia valintoja ja poliittista ohjausta. Asumme vanhassa yli 100-vuotiaassa talossa, jossa edellisten sukupolvien valinnat ovat siirtyneet meidän ratkottavaksemme. Lämmitys- ja jätevesijärjestelmien kestävyys ja uusimistarve jatkuvien remontointihankkeiden ohella ovat todellisia haasteita tulevaisuudessa.
Olen tehyläinen kätilö/sh ja työpaikkani on TYKS:ssä. Työssäni kohtaan erilaisia perheitä ja eri-ikäisiä naisia. Naisen elämänkaari iloineen ja murheineen sekä perheiden ajankohtainen elämäntilanne on arkipäivääni. Saan työssäni kohdata ihmisiä elämänsä käännekohdissa ja koko yhteiskunnallisen kirjon - elämän syrjässä kiinnipitävistä hyväosaisiin menestyjiin, maahanmuutajista tavallisiin maijameikäläisiin. Perheissä ei voida kovin hyvin. Kaivattaisiin kipeästi ennaltaehkäiseviä toimia ajoissa, vai mistä muusta kertoo lähes 5000 viime vuonna Turussa tehtyä lastensuojeluilmoitusta. Naiset kokevat lisääntyvästi riittämättömyyttä ja syyllisyyttä tässä suorituspaineisessa yhteiskunnassa, samalla naisten mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Neuvolat olisivat oiva paikka järjestää perheille vertaistukiryhmiä tukemaan vanhemmuutta pitkäaikaisesti.
Olen kulttuurista rikastuva. Teatteri on intohimoni ja vastapainoa arkiseen elämään. Olen keskiaikaan hurahtanut ja kesällä minut on saattanut kohdata kivisaunan porttona, rahvasta edustavan sikatilallisen emäntänä tai -siunaa maaria- porvarisämmänä. Tervetuloa keskiaikamarkkinoille kesällä Suurtorille!
Turvattu hyvä arki -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen!
Yhteisvastuullisuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus ovat vahvasti olleet aina myös minun arvojani. Hyvinvointivaltio on upea saavutus ja sen antamasta riitävästä turvasta kaikille on jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni. Jokaiselle meille tulee elämässä tilanteita, jolloin omat voimat ei riitä ja tarvitsemme yhteiskunnan takaamaa turvaa.
Olen nyt 39-vuotias, viimeiset kymmenen vuotta olen ollut vaimo ja äiti. Neljä lastani ovat iältään 9-, 8-, 4- ja 2-vuotiaita, kaksi koululaista ja kaksi päiväkoti-ikäistä pitävät huolen siitä, että työssä käyvä perheenäiti on työllistetty hyvin myös kotona ja se jos mikä on tuonut perspektiiviä elämään.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli kiinnostuksen kohteenani jo ennen perheen perustamista. Vuosina 1993-1998 vaikutin Turun luonnonsuojeluyhdistyksessä, kaksi viimeistä vuotta puheenjohtajana. Vastuu ympäristöstä vaatii enenevässä määrin aktiivisia valintoja ja poliittista ohjausta. Asumme vanhassa yli 100-vuotiaassa talossa, jossa edellisten sukupolvien valinnat ovat siirtyneet meidän ratkottavaksemme. Lämmitys- ja jätevesijärjestelmien kestävyys ja uusimistarve jatkuvien remontointihankkeiden ohella ovat todellisia haasteita tulevaisuudessa.
Olen tehyläinen kätilö/sh ja työpaikkani on TYKS:ssä. Työssäni kohtaan erilaisia perheitä ja eri-ikäisiä naisia. Naisen elämänkaari iloineen ja murheineen sekä perheiden ajankohtainen elämäntilanne on arkipäivääni. Saan työssäni kohdata ihmisiä elämänsä käännekohdissa ja koko yhteiskunnallisen kirjon - elämän syrjässä kiinnipitävistä hyväosaisiin menestyjiin, maahanmuutajista tavallisiin maijameikäläisiin. Perheissä ei voida kovin hyvin. Kaivattaisiin kipeästi ennaltaehkäiseviä toimia ajoissa, vai mistä muusta kertoo lähes 5000 viime vuonna Turussa tehtyä lastensuojeluilmoitusta. Naiset kokevat lisääntyvästi riittämättömyyttä ja syyllisyyttä tässä suorituspaineisessa yhteiskunnassa, samalla naisten mielialalääkkeiden käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Neuvolat olisivat oiva paikka järjestää perheille vertaistukiryhmiä tukemaan vanhemmuutta pitkäaikaisesti.
Olen kulttuurista rikastuva. Teatteri on intohimoni ja vastapainoa arkiseen elämään. Olen keskiaikaan hurahtanut ja kesällä minut on saattanut kohdata kivisaunan porttona, rahvasta edustavan sikatilallisen emäntänä tai -siunaa maaria- porvarisämmänä. Tervetuloa keskiaikamarkkinoille kesällä Suurtorille!
Turvattu hyvä arki -ympäristöä kunnioittaen, kulttuurista rikastuen!
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Epävarmuus lähikoulun kohtalosta painaa
Surkuhupaisaa on tämä Turun valtuuston tuuliviirimäinen käännös kouluverkkopäätösten perumisessa. Nyt ei ollakkaan lakkauttamassa Paimalan ja Kärsämäen kouluja ja ne kunnallisvaalitkin häämöttävät tosiaan tulevana syksynä.
Poliitikot joutuivat tekemään tiukkoja päätöksiä vaalikauden alussa kouluverkon supistamisesta tosiasioiden kertoessa vähenevistä oppilasmääristä. Lähikouluja puolustamaan heränneitä vanhempia kuultiin hätäisesti. Opetustoimenjohtaja (sd) ja opetuslautakunta puheenjohtajansa (sd) johdolla joutuivat kantamaan vastuunsa kouluverkkokartoituksen myötä koulujen lakkauttamisista ja yhdistämisistä.
Pienet koulut ovat tutkitusti yksilöä tukevia, suuret taasen ovat tehokkaita ainakin taloudellisesti. Nyt valtuusto kokoomuksen johdolla on perumassa jo tehtyjä päätöksiään ja ryhmänjohtajat yhdestä suusta puolustavat lähikouluja ainakin 1.-2. luokkalaisille.
Ei puolustettu vuonna 2005, kun päätettiin lakkauttaa Särkilahden koulu. Silloin itselläni oli tulevat 1. ja 2. luokkalaiset. Päätöksen myötä koulussa kävi oppilaskato monen kaverin vaihtaessa koulua.
Lähikoulun menetys toi lapsille ja vanhemmille paljon murhetta ja hankaluuksia arkeen mietittäessä tulevia valintoja. Meille määrättiin lähikoulu 7 kilometrin päähän taksikyydillä. Valitsimme pyörällä, bussilla ja kävellenkin tarvittaessa kuljettavan 3,5 kilometrin koulumatkan ja läheiset kaverisuhteet. Olemme olleet valintaamme tyytyväisiä.
Pitkäaikainen epävarmuus lähikoulun kohtalosta on aina kuormittavaa ja vakava asia eikä sillä sovi leikkiä. Vastuulliset päätökset vaikuttavat ihmisten arkisiin valintoihin. Kouluissa tulisikin panostaa opetuksen laatuun ja riittäviin tukitoimiin ja muistaa, että kaverisuhteet on tärkeä osa koululaisten elämää.
Arvostan sitä, että poliitikot kantavat vastuunsa suoraselkäiseti ja pysyvät perusteltujen päätösten takana.
Päivi Pietari
Kahden koululaisen ja kahden tulevan koululaisen äiti
19.3. 2008 julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla
Poliitikot joutuivat tekemään tiukkoja päätöksiä vaalikauden alussa kouluverkon supistamisesta tosiasioiden kertoessa vähenevistä oppilasmääristä. Lähikouluja puolustamaan heränneitä vanhempia kuultiin hätäisesti. Opetustoimenjohtaja (sd) ja opetuslautakunta puheenjohtajansa (sd) johdolla joutuivat kantamaan vastuunsa kouluverkkokartoituksen myötä koulujen lakkauttamisista ja yhdistämisistä.
Pienet koulut ovat tutkitusti yksilöä tukevia, suuret taasen ovat tehokkaita ainakin taloudellisesti. Nyt valtuusto kokoomuksen johdolla on perumassa jo tehtyjä päätöksiään ja ryhmänjohtajat yhdestä suusta puolustavat lähikouluja ainakin 1.-2. luokkalaisille.
Ei puolustettu vuonna 2005, kun päätettiin lakkauttaa Särkilahden koulu. Silloin itselläni oli tulevat 1. ja 2. luokkalaiset. Päätöksen myötä koulussa kävi oppilaskato monen kaverin vaihtaessa koulua.
Lähikoulun menetys toi lapsille ja vanhemmille paljon murhetta ja hankaluuksia arkeen mietittäessä tulevia valintoja. Meille määrättiin lähikoulu 7 kilometrin päähän taksikyydillä. Valitsimme pyörällä, bussilla ja kävellenkin tarvittaessa kuljettavan 3,5 kilometrin koulumatkan ja läheiset kaverisuhteet. Olemme olleet valintaamme tyytyväisiä.
Pitkäaikainen epävarmuus lähikoulun kohtalosta on aina kuormittavaa ja vakava asia eikä sillä sovi leikkiä. Vastuulliset päätökset vaikuttavat ihmisten arkisiin valintoihin. Kouluissa tulisikin panostaa opetuksen laatuun ja riittäviin tukitoimiin ja muistaa, että kaverisuhteet on tärkeä osa koululaisten elämää.
Arvostan sitä, että poliitikot kantavat vastuunsa suoraselkäiseti ja pysyvät perusteltujen päätösten takana.
Päivi Pietari
Kahden koululaisen ja kahden tulevan koululaisen äiti
19.3. 2008 julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
